Archives For kuluttajansuoja

Antti Neimala

Tänään vietetään kansainvälistä kuluttajan oikeuksien päivää. Päivää on vietetty vuodesta 1983. Kaksi vuotta tuosta ajankohdasta YK antoi kuluttajansuojan yleisohjeet, joihin kuuluu muun muassa seuraavat kahdeksan kuluttajan perusoikeutta

  • oikeus turvallisuuteen
  • oikeus tietoon
  • oikeus vaihtoehtoihin
  • oikeus vaikuttaa
  • oikeus kohtuulliseen kulutukseen
  • oikeus hyvitykseen
  • oikeus kuluttajakasvatukseen
  • oikeus puhtaaseen ympäristöön

Neljä ensimmäistä perusoikeutta perustuvat Yhdysvaltojen presidentin John F. Kennedyn 15.3.1962 kongressille pitämään puheeseen, jossa hän esitteli laajan kuluttajapoliittisen toimintaohjelman. Presidentti Kennedy aloitti puheensa vahvasti:

“Consumers, by definition, include us all. They are the largest economic group in the economy, affecting and affected by almost every public and private economic decision. Two-thirds of all spending in the economy is by consumers. But they are the only important group in the economy who are not effectively organized, whose views are often not heard.”

Kennedyn puheen jälkeen kesti noin 20 vuotta ennen kuin kuluttajan oikeuksien päivää alettiin viettää. Päivä on juuri sama maaliskuun päivä, jona presidentti Kennedy piti puheensa kongressille.

Tällaisena päivänä on sopivaa miettiä, miten kuluttajien oikeudet ja kuluttajapolitiikka alkoivat muotoutua Suomessa. Olen aikaisemmassa blogikirjoituksessani todennut, että kuluttajansuojajärjestelmämme täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Kysymys kuuluu, milloin Suomessa tehtiin ensimmäiset poliittiset linjaukset kuluttajansuojasta tai ylipäänsä kuluttajapolitiikasta.

Selvitin kansainvälisen kuluttajan oikeuksien päivän kunniaksi – ja vähän muutenkin – milloin kuluttajapolitiikka alkoi esiintyä itsenäisen Suomen hallitusohjelmissa. Totean pohjaksi, että pääministeri Sipilän hallitus on Suomen 74. hallitus.

Itsenäisen Suomen alkutaipaleen hallitusohjelmissa korostuivat pyrkimykset palauttaa kansakunnan yhtenäisyys, luoda valtion tarvitsemat instituutiot ja rakentaa Suomen talouden tuotantokapasiteettia, hyvin valtiovetoisesti. Elettiin aikaa, jolloin kuluttaminen ei esiinny hallitusohjelmissa terminä lainkaan. Lähinnä kuluttajakysymyksiä oli elintarvikkeiden ja muiden välttämättömyyshyödykkeiden hintasäännöstely hintatason pitämiseksi vakaana.

Kuluttajapoliittiset kirjaukset löysivät tiensä hallitusohjelmiin vasta 1970-luvun alussa, siis noin 10 vuotta presidentti Kennedyn ohjelmajulistuksen jälkeen. Pääministeri Rafael Paasion II hallituksen ohjelmassa todetaan: ”Kuluttajasuojelua parannetaan ja valmistellaan toimenpiteitä kaupan keskittymisen epäsuotuisien vaikutusten torjumiseksi.”

Tämän jälkeen heti seuraavassa eli pääministeri Sorsan hallitusohjelmassa linjattiin yksiselitteisesti: ”Kuluttajasuojelulain valmistelu käynnistetään välittömästi.” Kuten tiedämme, tuosta maan 56. hallitusohjelman antamisesta meni vielä kuusi vuotta ennen kuin kuluttajansuojalaki tuli voimaan 1978, täyttääkseen tänä vuonna 40 vuotta.

Voi tuntua yllättävältä, että itsenäisen Suomen historian ensimmäiset 60 vuotta menivät vailla kuluttajaoikeutta ja varsinaista kuluttajapolitiikkaa. Niin itsestään selvää tämän päivän ihmisille on, että kuluttajien asemaa turvataan sääntelyllä ja muilla aktiivisilla politiikkatoimilla. Keskustelua käydään sääntelyn määrästä ja laadusta sekä politiikan laajemmasta sisällöstä. Kukaan ei kuitenkaan kyseenalaista, tarvitaanko kuluttajien oikeuksien takeita ylipäänsä.

Tämä päivä on erityisen tärkeä kuluttajajärjestöille ympäri maailman. Tänä vuonna kansainvälisen kuluttajajärjestöperheen ajankohtaisena teemana on nettikaupan reiluus (Making Digital Marketplaces Fairer). Teema ja päivä näkyvät sosiaalisessa mediassa aihetunnisteiden #WCRD2018 ja #BetterDigitalWorld kautta.

On helppo yhtyä teeman sanomaan. Kuluttajien asemasta nettikaupassa pitää huolehtia ja opastaa heitä tunnistamaan verkkohuijauksia. Haaste on yhteinen. Siihen vastaamme muun muassa tällä usean toimijan yhteisellä Varo huijareita verkossa -kampanjalla, joka käynnistyi tänään. Kuluttajien omaa osaamista pitää parantaa, jotta he pystyvät tekemään turvallisia valintoja muuttuvassa maailmassa. Lainsäätäjien taas pitää tunnistaa ajankohtaiset ongelmat ja ratkoa niitä tarvittaessa sääntelyn keinoin. Yritysten ja yrittäjien puolestaan soisi näkevän korkean kuluttajansuojan tason yhtenä tärkeimmistä omista kilpailuvalteistaan.

Yritysten ja poliitikkojen kannattaa aina muistaa presidentti Kennedyn puheen avauksessa esitetty yksinkertaisen tehokas tiivistys: ”Consumers, by definition, include us all.”

Digitalisaatio kytkeytyy nykypäivänä kaikkeen eikä siltä voi välttyä. Tämä näkyy myös meidän työssämme. Kansainvälistä kuluttajan oikeuksien päivää vietetään vuosittain 15.3. ja tämän vuoden teemana on digiajan kuluttajansuoja, Consumer rights in the digital age. Teemaan liittyy useita kuluttajan kannalta keskeisiä asioita, kuten kuluttajan osallisuuden ja palveluiden saatavuuden turvaaminen.

Kuluttajille digitalisaatio tuo mukanaan paljon hyvää. Se muun muassa lisää valinnanvapautta, tuo kuluttajan ulottuville uudenlaisia palveluita ja helpottaa asiointia. Suomen tilanne on hyvä – olemme kakkossijalla EU:n digitalisaatiota mittaavassa tuoreessa indeksissä. Digitaaliset taidot ovat indeksin mukaan Suomen suurin suhteellinen vahvuus. Internetin käyttö yleensä on myös Suomessa laajalle levinnyttä.

Kaikille osallistuminen ei kuitenkaan ole mahdollista tai helppoa, eikä palvelujen yleinen saatavuus yksinään paranna niiden saavutettavuutta. Esimerkiksi maaseudulla saadaan palvelut ihmisten lähelle digitalisaation avulla, mutta juuri haja-asutusalueilla asuu myös paljon niitä, jotka eivät osaa sähköisiä palveluita käyttää. Kuten valtioneuvoston tammikuussa 2017 julkaisemassa Smart Countryside -selvityksessä todetaan, ei kaikilla ole yhtäläisiä valmiuksia tarttua digitalisaation mahdollisuuksiin.

Myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston viime vuonna julkaistun selvityksestä kävi ilmi, että vaikka valtaosalle asiakkaista sähköiset palvelut ovat arkipäivää, noin 10-15 prosenttia kuluttajista ei kykene asioimaan sähköisesti. Osalla käyttöä saattavat rajoittaa puutteelliset taidot, osalla terveydentila. Kaikilla ei myöskään ole varaa hankkia internetyhteyttä ja tarvittavia laitteita. Ilman pääsyä sähköisiin kanaviin palveluiden saatavuus heikkenee, ja muissa kuin sähköisissä kanavissa tehdyt asioinnit myös maksavat enemmän.

Digitaaliset palvelut eivät siis ole kaikkien saavutettavissa. Niitä ei tule suunnitella heikoimpien mukaan, mutta kaikille kuluttajaryhmille pitää jollain ratkaisulla turvata palvelut ja osallisuus tulevaisuudessakin. Yritykset voisivat satsata vielä enemmän palvelumuotoiluun ja legal designiin eli palvelujen helppokäyttöisyyteen ja sopimusehtojen selkeyteen. Tämän oikeudellisen muotoilun merkitystä avattiin esimerkiksi loppuvuodesta 2016 pidetyssä Legal Design Summit -tapahtumassa. Myös tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia esimerkiksi kuluttajien opastamisessa ja asiakaspalvelussa voisi monipuolisesti hyödyntää.

Valtionhallinnossa pohditaan paljon, millä keinoin voimme tukea ja edistää jokaisen osallisuutta digiyhteiskunnassa. Valtionvarainministeriön asettama AUTA-hanke on yksi esimerkki tästä. Usean eri toimijan yhteistyönä syntynyt, ympäristöministeriön raporttisarjassa viime viikolla julkaistu selvitys antaa puolestaan tietoa siitä, miten älyteknologian avulla voidaan tukea ikääntyneiden kotona asumista Ensilukemisella jäin pohtimaan, että useimmat raportissa esiin otetut asiat koskevat yhtä lailla kaikkia kuluttajia. Uusissa toimintaympäristöissä, uuden älyteknologian käyttäjinä olemme kaikki enemmän tai vähemmän niin sanotusti haavoittuvia kuluttajia.

Ikä ei siten ole ainoa merkittävä tekijä digiajan osallisuudessa. Digitaitojen lisäksi olennaista on myös tulotaso ja se, miten voi järjestää osallisuutensa. Pienituloisille jo älylaitteen ja nettiyhteyden hankinta ovat isoja asioita. Osallisuuden esteet voivat myös kasautua – moni eläkeläinen on myös pienituloinen.

Olen itse mukana maaliskuun 2017 loppuun asti toimivassa Eriarvoisuus-työryhmässä, joka pohtii ratkaisuja eriarvoistumiseen. Tavoitteena on luoda edellytykset kaikkien Suomessa asuvien henkilöiden pärjäämiselle suomalaisessa yhteiskunnassa. Laveasti katsottuna myös osallisuus digiyhteiskunnassa kuuluu tähän. Asiaa pääsee pohtimaan vielä syvemmin Digi arkeen -neuvottelukunta, jonka toimikausi starttasi nyt maaliskuussa.

Työryhmien, hankkeiden ja raporttien lisäksi osallisuuden turvaaminen kysyy meiltä jokaiselta asennetta – halua olla digiajan kuluttaja ja osa ennennäkemätöntä muutosta, joka vaikuttaa niin kaupankäyntiin, asioiden hoitoon kuin yhteisöihin.

Hyvää kuluttajan oikeuksien päivää!