Archives For EU

Antti Neimala

Komissio julkisti viime viikolla aloitteen eurooppalaisen kuluttajaoikeuden uudistamiseksi. Aloitteen englanninkielinen nimi on New Deal for Consumers. Tämä markkinointinimi kääntyy huonosti suomeksi. Komissio on tiedotteessaan suomentanut nimeksi Kuluttajat vahvempaan asemaan -hanke. Itse olisin ollut vielä kömpelömpi ja tavoitellut nimessä samaa kuin komissio – hankkeen tarkoitus on ikään kuin solmia uusia sopimus tai sitoumus siitä, että EU huolehtii kuluttajien asemasta aiempaa paremmin. Nimi on vähintään yhtä mahtipontinen kuin hanke on kunnianhimoinen.

Komissio lienee valinnut hankkeelle tarkoituksellisesti nimen, joka viittaa Yhdysvaltojen presidentin Franklin D. Rooseveltin johdolla 1930-luvulla toteutettuun uudistusohjelmaan. Ohjelman tarkoitus oli pelastaa talous muun muassa lisäämällä julkisia investointeja ja talouden sääntelyä. Luulen, että komissio on päätynyt nimivalintaan sen iskevyyden vuoksi. Nykyinen komissio tuskin haluaa varsinaisesti liputtaa talouden sääntelyn lisäämisen puolesta.

Tuoreet ehdotukset pohjautuvat komission aiemmin tekemään arvioon lainsäädännön uudistustarpeesta. EU toteuttaa tässäkin tapauksessa niin sanottua REFIT-ohjelmaa, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa lainsäädäntöä ja lisätä sen tehokkuutta. Komissio katsoo, että kuluttajansuojalle asetetut tavoitteet toteutuvat parhaiten, kun edellytykset panna säädetyt velvoitteet täytäntöön ovat kunnossa. Tästä olen samaa mieltä. Tiukatkaan velvoitteet eivät toteudu käytännössä, jos niiden täytäntöönpano ontuu.

Eniten keskustelua on jo nyt kirvoittanut ehdotus, joka koskee ryhmäkannelainsäädäntöä. Komissio ehdottaa, että kaikissa EU-maissa on säädettävä ryhmäkannetyyppinen systeemi, jonka käyttämiseen oikeutetaan kuluttajaviranomaiset ja mahdollisesti myös kuluttajajärjestöt.

Amerikkalaisen ryhmäkannejärjestelmän kielteiset puolet on pyritty karsimaan kokonaan pois, jotta oikeuden väärinkäyttöä ei esiintyisi. Kanteen voisi esimerkiksi nostaa vasta sen jälkeen, kun hyvityksen saamisen pohjana on lainvoimainen päätös siitä, että yritys on toiminut lainvastaisesti. Järjestelmä ei myöskään sallisi Yhdysvalloista tuttuja rangaistusluontoisia vahingonkorvauksia eli todellista vahinkoa suurempien vahingonkorvausten määräämistä.

Aloitteessa ehdotetaan ryhmäkanteen ohessa muitakin tärkeitä muutoksia. Kuluttajille tulisi nykyistä laajempi mahdollisuus vaatia hyvitystä tapauksissa, joissa nykyisin tuomitaan kielto jatkaa lainvastaista toimintaa. Erityisesti komissio ehdottaa kuluttajille hyvitystä sopimattomien kaupallisten menettelyjen (UCPD-direktiivi) käytöstä eli esimerkiksi kuluttajansuojalain 2 luvun vastaisesta harhaanjohtavasta tai aggressiivisesta menettelystä. Laajoissa, usean jäsenvaltion alueella vaikuttavissa tapauksissa olisi otettava käyttöön enimmäissakko, joka suhteutetaan lakia rikkoneen yrityksen liikevaihtoon. EU-tasolla maksimi olisi 4 % yrityksen liikevaihdosta, mutta jäsenvaltiot voisivat säätää maksimisakon suuremmaksikin.

Komission ehdotukset ovat aiheuttaneet ennalta arvattavia kommentteja. Eurooppalaiset ja kotimaiset kuluttajajärjestöt ovat tervehtineet aloitetta ilolla. Yritysten kotimaiset ja EU-tason edustajat ovat suhtautuneet aloitteeseen hyvin kriittisesti.

Näin valvontaviranomaisen edustajana minun on syytä olla harkitsevainen arvioidessani tehtyjen ehdotusten vaikutuksia. Sen verran on helppo sanoa, että toteutuessaan esitykset vaikuttavat merkittävästi kuluttajien, yritysten ja valvontaviranomaisten asemaan koko EU:n alueella.

Eurooppalaisten lainsäätäjien – Euroopan Parlamentin ja jäsenmaiden edustajista koostuvan ministerineuvoston – vaikein kysymys on, kuinka ryhmäkanneasia ratkaistaan. Tämä kysymys ei suoranaisesti koske Suomen kuluttaja-asiamiestä, sillä kuluttaja-asiamiehellä on ollut mahdollisuus ryhmäkanteeseen ja ryhmävalituksen tekemiseen jo 10 vuotta. Parhaimmillaan kuluttajajärjestöille säädettävä mahdollisuus kanteen nostamiseksi johtaisi siihen, että viranomaisten ja järjestöjen toimet täydentävät viisaasti toisiaan. Kilpajuoksu kanteiden nostamiseksi olisi vahingollista, enkä usko sellaista olevan näköpiirissä.

Siihen uskon vahvasti, että lainsäädännön täytäntöönpanon tehostaminen parantaa kuluttajien asemaa. Siksi on selvää, että uudistusten tavoitteet ovat kannatettavia. Näen myös, että vahvemmat keinot puuttua lakien rikkomiseen tervehdyttävät markkinoiden toimintaa. Valtaenemmistö yrityksistä hoitaa velvoitteensa kuluttajia kohtaan hienosti. On väärin, että lainrikkojat pääsevät kuin koirat veräjästä ja saavat epäoikeutettua kilpailuetua.

Muutoksia tarvitaan. Tehdyt ehdotukset ovat oikeansuuntaisia. Niistä on kuitenkin vielä pitkä matka lainmuutoksiin. Keskustelu muutosten vaikutuksista on tervetullutta. Seuraamme osaltamme valmistelun etenemistä ja annamme asiantuntemuksemme lainsäätäjän käytettäväksi.

Antti Neimala

Kävin Brysselissä viime viikolla työmatkalla, ensimmäistä kertaa nykyisessä roolissani. Odotin käyntiä innolla, sillä luvassa oli mielenkiintoisia kokouksia. Odotukset eivät pettäneet, vaan matka oli antoisa.

Tiina Astola eurooppalaisen kuluttajapolitiikan kuskin paikalla

Ennen virallisia kokouksia kävin tapaamassa komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosaston pääjohtajaa Tiina Astolaa. Tiina siirtyi komissioon oikeusministeriön kansliapäällikön paikalta kaksi vuotta sitten. Hän lukeutuu siihen suomalaisten joukkoon, joka on edennyt urallaan aivan komission ylimpään johtoon.

Keskustelimme eurooppalaisen kuluttajapolitiikan ja -oikeuden tilasta ja tulevaisuudesta. Huhtikuussa julkistettavaa ”New Deal for Consumers” -aloitetta piipahti selostamassa asian valmistelusta vastaava Francisco Fonseca Morillo. Näyttää mukavasti siltä, että komission uudet aloitteet vahvistavat kuluttajien luottamusta markkinoiden toimintaan ja huolehtivat samalla viranomaisten toimivaltuuksien riittävyydestä. Komissio aikoo tulla näyttävästi kaikkiin jäsenmaihin esittelemään uudistushanketta vuoden mittaan. Toivotamme heidät tervetulleiksi!

EU:n kuluttajapolitiikan menestykset liittyvät kuluttajansuojan sääntelytason selvään, konkreettiseen paranemiseen. Sen haasteet taas johtuvat eri maiden hyvin erilaisesta sääntelyrakenteesta. Joissain maissa painotetaan yritysten tiedonantovelvoitteiden yksityiskohtaista sääntelyä, kun taas Suomen kaltaiset maat ovat joustavamman sääntelykulttuurin kannattajia. Joissain maissa on pitkälle vietyjä sakko- ja joukkokannejärjestelyitä, joissain maissa operoidaan pääosin kieltokanteiden pohjalta.

Eri lähestymistapojen yhteensovittaminen edellyttää kompromisseja, joissa kaikki saavat jotain ja luopuvat jostain. Tärkeintä on, että kokonaisuus kehittyy jatkuvasti oikeaan suuntaan.

Dieselgate yhteisessä hoidossa

Keskiviikkona 21.2. osallistuin tapaamiseen komission, eräiden jäsenmaiden ja Volkswagenin edustajien kanssa. Kokouksessa käytiin läpi toimenpiteitä, joita Volkswagen oli jo tehnyt Hollannin vetämässä ja komission koordinoimassa EU-tason hankkeessa.

Oli hyvin mielenkiintoista seurata, miten päästöhuijauksen jälkihoitoa toteutetaan. Eri maissa on edetty eri tahtiin. Joissain maissa on aloitettu oikeudenkäyntejä Volkswagenia vastaan, osa niistä joukkokanteita. Pääpaino on kuitenkin ollut toimenpiteissä, joihin Volkswagen-konserni on itse vapaaehtoisesti sitoutunut. Autoja on kutsuttu miljoonittain korjaukseen ja operaatio on edennyt Volkswagenin mukaan kohtuullisesti.

Suomessa kuluttaja-asiamies neuvotteli Trafin ja VV-Auton kanssa loppuvuodesta 2015 pian päästöhuijauksen tultua julkisuuteen ja maahantuojien korjauskampanjat käynnistyivät tämän jälkeen ripeästi. Viime vuoden lopulla 87 prosenttia Volkswagen-konsernin autoista oli korjattu. Tilannetta seurataan kuitenkin edelleen.

Kaikkia korjaukset eivät ole tyydyttäneet. Myös muualla on valitettu siitä, että auton ominaisuudet olisivat kärsineet tehtyjen korjausten johdosta. Suomessa kuluttajariitalautakunta antoi marraskuussa 2017 täysistuntopäätöksen, jossa todettiin, että kuluttajan Skoda-autossa oli kyllä virhe, joka johtui moottoriin asennetusta ohjelmistosta. Sen sijaan näyttämättä oli jäänyt, että auton korkea polttoaineenkulutus olisi johtunut päästömanipulaatiosta tai että auton arvo olisi alentunut virheen johdosta. Siksi lautakunnan enemmistö ei suositellut hyvitystä asiassa. Vähemmistö olisi suositellut, että kuluttajalle olisi myönnetty 500 euron hinnanalennus.

Uusi CPC-asetus tiivistää viranomaisten yhteistyötä

Torstaina 22.2. järjestettiin niin sanotun CPC-komitean kokous. CPC tarkoittaa viranomaisten yhteistoimintaa kuluttajansuoja-asioissa (Consumer Protection Co-operation). Kokous vedettiin komission johdolla, ja paikalla oli edustaja tai kaksi useimmista EU-maista.

Oli hyvin valaisevaa tutustua eri EU-maiden kuluttajaviranomaisten yhteiseen toimintaan. Kokousaiheet vaihtelivat tulossa olevista lainsäädäntöhankkeista yksittäisiin valvontatapauksiin. Viranomaisten välinen tietojenvaihto ja yhteistoiminta ovat jo tänään korkealla tasolla.

Pienen EU-maan näkökulmasta asioiden koordinointi on sekä hyvä mahdollisuus että iso haaste. Yhteistoiminnan kautta voidaan puuttua erilaisiin ajankohtaisiin ongelmiin paljon tehokkaammin kuin kukin yksin toimien. Toisaalta yhteistoiminta vie resursseja, joten sen tuloksellisuudesta pitää pystyä varmistumaan.

Selvää on, että kun tammikuussa annettu uusi CPC-asetus tulee voimaan vuoden 2020 tammikuussa, kansainvälinen toiminta saa nykyistä enemmän merkitystä. Kuluttajaviranomaiset alkavat toimia entistäkin tiiviimpänä verkostona, jolla on käytössä entistä vaikuttavammat keinot puuttua lainvastaiseen menettelyyn. Itse en ajattele, että muutos uhkaa sitoa meidän rajallisia resurssejamme liikaa. Ajattelen niin, että hartiamme levenevät tiivistyvän yhteistoiminnan myötä, kun pidämme omasta osaamisestamme huolta.

EU:n kuluttajansuojasuojasäännösten täytäntöönpanoa tehostetaan. Kuluttaja-asiamiehen uutiskirje 1/2018.