Antti Neimala

Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen varmistaa kuluttajansuojan korkean tason sekä ylläpitää ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta muun muassa helpottamalla oikeussuojan saatavuutta. Tavoitteen toteuttamiseksi komissio antoi kesällä 2013 suosituksen unionin lainsäädännöllä määriteltyjen oikeuksien loukkauksiin perustuvien oikeussuojakeinojen kehittämisestä. Unionin lainsäädännöllä tarkoitettiin tässä kohtaa kuluttajansuojaa, kilpailuoikeutta, ympäristönsuojelua ja henkilötietojen suojaa tilanteissa, joissa oikeudenloukkaukset kohdistuvat suureen joukkoon ihmisiä.

Komissio suositteli, että kaikissa jäsenvaltioissa pitää olla ”joukkovahinkotilanteissa” kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevat kansalliset järjestelmät. Komissio tähdensi, että perusteettomat oikeudenkäynnit on ehkäistävä, kun oikeussuojakeinot otetaan käyttöön.

Suosituksen mukaan jäsenvaltioiden piti huolehtia lainsäädännössään siitä, että lainvastainen toiminta saadaan loppumaan. Toinen tavoite oli, että kuluttajajoukoille aiheutettu vahinko saadaan korvattua tehokkaasti kollektiivisilla kanteilla. Komissio määritti tiettyjä perusperiaatteita, jotka pyrkivät toisaalta huolehtimaan oikeussuojan toteutumisesta ja toisaalta estämään järjestelmän väärinkäytöksiä.

Komission suosituksella ollut vain vähän vaikutusta oikeussuojakeinojen kehittämisessä

Komissio julkisti 25.1.2018 raportin edellä kuvatun suosituksen toteutumisesta. Raportti valaisee erinomaisesti tämänhetkistä tilannetta eri EU-maissa. Raportin mukaan kaikissa jäsenmaissa on jonkinlainen kieltokannejärjestelmä. Kuriositeettina voi mainita, että viidessä jäsenmaassa tuomioistuimen antaman kieltopäätöksen vastainen menettely on kriminalisoitu. Vahingonkorvausasioihin soveltuvia joukkokannemahdollisuuksia ei ole toteutettu yhtä kattavasti, sillä se puuttuu yhdeksästä jäsenmaasta. Vain kuusi jäsenmaata on toteuttanut mahdollisuuden vahingonkorvauksiin kaikilla neljällä oikeudenalalla eli kuluttajansuojassa, kilpailuoikeudessa, ympäristönsuojelussa ja henkilötietojen suojassa.

Komissio totesi raportissaan avoimesti, että suosituksen vaikutus on ollut rajallinen. Siksi kollektiivisten oikeussuojakeinojen käyttöä säännellään edelleen hyvin kirjavasti. Komissio kertoikin jatkavansa työskentelyä suosituksen pohjalta. Lisäksi komissio ilmoitti, että se tekee ehdotuksia kollektiivisten kanteiden ja täytäntöönpanon vahvistamiseksi osana tulevaa ”New Deal for Consumers” -aloitetta.

Oikeutta vai oikeuksia – siinäpä kysymys

Osallistuin tällä viikolla seminaariin, jossa käsiteltiin juuri yllä kuvattuja teemoja. Seminaarin pääpuhujina olivat aiheeseen perehtyneet englantilainen professori Christopher Hodges ja belgialainen professori Stefaan Voet. Seminaarin jälkeen minulla oli vielä tilaisuus keskustella asiasta professoreiden kanssa erikseen järjestetyssä tapaamisessa.

Professoreilla oli empiirisiin tutkimuksiin perustuvia vahvoja käsityksiä siitä, kuinka eri maiden sääntelyjärjestelmiä pitäisi kehittää. He katsoivat, että lähes kaikki nykyiset mallit tuottavat kyllä pääsyn oikeuteen, mutta toteuttavat kuluttajien konkreettisia oikeuksia erittäin huonosti. Varsinkin erilaisten järjestöjen nostaessa kanteita rahat päätyvät riidan kustannusten kattamiseen, eivätkä kuluttajat saa tyypillisesti kuin murusia, vaikka oikeudenkäynnit voitettaisiinkin.

Professorit pitivät Suomen järjestelmää kattavana ja tehokkaana. Suomessahan ryhmävalituksen Kuluttajariitalautakuntaan ja ryhmäkanteen tuomioistuimeen voi tehdä vain kuluttaja-asiamies. Professorit vertasivat kuitenkin meidän ryhmäkannemalliamme Tanskaan ja totesivat, että täällä pitäisi säätää opt-out -mallisesta kanteesta. Se tarkoittaisi, että kuluttaja-asiamies voisi nostaa kanteen niin, että kuluttajien ei tarvitsisi erikseen ilmoittautua kantajaryhmään mukaan.

Professorit kertoivat Tanskan kuluttaja-asiamiehen kuvanneen mallin toimintaa sanomalla, että hänen ei tarvitse käyttää ryhmäkannetta koskaan, sillä hän käyttää sitä koko ajan. Toisin sanoen ryhmäkanneuhka on niin vahva neuvotteluase, että se taivuttaa yrityksiä erittäin tehokkaasti sovintoratkaisuun.

Seminaarin ja sitä seuranneiden keskustelujen antia on hyvä pureskella. Tärkeintä on, että koko järjestelmä eli materiaalinen kuluttajia suojaava lainsäädäntö, oikeudenkäyntejä koskeva sääntely ja päätösten täytäntöönpano toteuttavat kuluttajien oikeuksia tehokkaasti. Pääsy oikeuteen ja oikeidenmukainen oikeudenkäynti on turvattava, mutta se ei riitä. On huolehdittava siitä, että itse oikeudetkin toteutuvat.

Esittelen teille luvun, joka liikuttaa minua. Se on 73 225. Jatkossa nostan blogissani kuukausittain esiin kiinnostavia lukuja ja niihin perustuvia havaintoja kuluttajahallinnon tietokannasta KUTIsta. Tietokantaan kirjataan kaikki yhteydenotot kuluttajaneuvontaan ja kuluttaja-asiamiehelle.

Tämän päivän luku on siis tuo 73 225. Se on tietokantaan kirjattujen yhteydenottojemme kokonaismäärä viime vuonna. Yhteydenotoista – valtaosin ne ovat kuluttajien valituksia yritysten toiminnasta – tuli kuluttajaneuvontaan liki 69 000 ja kuluttaja-asiamiehelle lähes 5 000.

Vertauskuvallisesti voisi sanoa, että meillä on sormemme kuluttajien pulssilla 73 000 kertaa vuodessa ja lähes 1500 kertaa viikossa. Sykäykset, joita saamme tietoomme, ohjaavat valvontatoimintaamme ja rakentavat perustan kuluttajapoliittisille linjauksillemme.

Kuluttajasykäyksiä tulee niin suuri määrä joka vuosi, että emme mitenkään voi ottaa kaikkia tapauksia tarkempaan tarkasteluun. Siksi on välttämätöntä, että kohdistamme jatkuvasti huomiomme niihin ilmiöihin, joilla on eniten merkitystä kuluttajien aseman kannalta. Tässäkin yhteydenotoilla on äärimmäisen suuri merkitys.

Kuluttajien lisääntyvät ongelmat kotimyynnissä tärkein uusi tieto

En mene syvällisemmin yksittäisiin asioihin, joita tietokanta viestittää. Julkaisimme tänään viime vuoden valitustilastoja, jotka valottavat ongelmallisia asiaryhmiä hyvin.

Otan kuitenkin yhden konkreettisen esimerkin siitä, mitä tarkoitan, kun sanon, että luvut liikuttavat minua. Se on puhelinmyyntiä ja kotimyyntiä koskevien valitusten huomattava kasvu viime vuoden aikana.

Kotimyyntiä koskevat valitukset kasvoivat viime vuonna 12 % verrattuna edellisvuoteen. Puhelinmyyntiä koskevat valitukset kasvoivat 7 %.

Puhelinmyynnin ongelmat ovat olleet tiedossa pitkään ja kuluttaja-asiamies onkin viime vuonna esittänyt yhdessä Kuluttajaliiton ja tietosuojavaltuutetun kanssa, että puhelinmyynti edellyttäisi kuluttajalta ennakkosuostumusta. Kilpailu- ja kuluttajavirasto selvitti niin ikään viime vuonna puhelinmyynnin ongelmallista luonnetta.

Puhelinmyynnin osalta kuluttajalla on olemassa oikeus kieltää numeroonsa kohdistuva puhelinmarkkinointi, mutta kielto-oikeus ei tunnu poistavan eikä edes vähentävän kuluttajien kokemaa haittaa. Kotimyyntiä ei ole mahdollista samaan tapaan kieltää ennakolta.

Monen puhelinmyyntiä tai kotimyyntiä koskevan kuluttajayhteydenoton tekijänä on iäkkään vanhempansa lähiomainen. Tämä on osoitus siitä, että haavoittuvilla kuluttajaryhmillä on erityisiä ongelmia näiden myyntitapojen kanssa.

Puhelinmarkkinointia ja kotimyyntiä ei pidä tuomita kategorisesti. Ne ovat laillisia myyntitapoja, kunhan sääntöjä noudatetaan reilusti, asiakkaita kunnioittaen. Lisääntyvistä ongelmista kertovat luvut ovat kuitenkin niin selviä, että ne liikuttavat minua keskustelemaan tilanteesta rakentavasti alan toimijoiden kanssa.