Archives For Yleinen

Antti Neimala

Velkajärjestelylain 25-vuotisjuhla ja penkkarit – aikamoinen kontrasti

Viime viikon torstaina järjestettiin tilaisuus yksityishenkilöiden velkajärjestelylain 25-vuotisen taipaleen johdosta. Tilaisuudessa puhuivat oikeusministeri Häkkänen, työministeri Lindström sekä kolme lain valmistelun ja käytännön soveltamisen huippuasiantuntijaa.

Penkkariautojen karavaani kulki pitkin Esplanadia samaan aikaan velkaongelmien historian ja nykytilan analysoinnin kanssa. Usea puhuja viittasikin nuoriin ja heidän kykyynsä hallita talouttaan. Valitettavasti yksi tämän ajan ilmiöistä on nuorten ihmisten velkaantuminen pikavippien johdosta. Elämän pitäisi olla edessä, mutta monilla tie uhkaa nousta pystyyn heti alkuunsa, kun velkamäärä karkaa käsistä.

Velkaongelmista puhuttaessa ajatukseni hakeutuvat urani alkuvaiheeseen. Olin Suomen Yrittäjäin Keskusliiton SYKL:n lakimiehenä ja vastasin muun muassa järjestön lakineuvontapalvelusta. Lähes kaikki yrittäjien yhteydenotot koskivat ylivelkaantumisongelmia eri muodoissaan. Osa ongelmista oli juridisia, suurin osa henkisiä. Se oli aikaa, jolloin työt tulivat mukaan kotiin, niin ahdistavia tapauksia käytiin silloin läpi. Tuo aika opetti nöyryyttä, joka kulkee mukanani toivottavasti aina. Samoin kuin kunnioitus niitä kohtaan, jotka tekevät työtä hädänalaisten hyväksi.

Juhlan puheissa nostettiin esiin tärkeitä ajankohtaisia teemoja. Oikeusministeri Häkkänen kertoi ministeriön harkitsevan jatkuvasti sitä, miten ylivelkaantumisongelma saataisiin paremmin hallintaan. Hän totesi linjaavansa lähiviikkoina suhtautumisensa pikavippien sääntelyn tiukentamiseen. Tätä linjausta odotan erittäin kiinnostuneena. Kuluttaja-asiamies teki aloitteen kulutusluottojen sääntelyn kiristämisestä jo vuonna 2016.

Kuluttajansuojalaki 40 vuotta – 4 kuluttaja-asiamiestä esittelyssä

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun kuluttajansuojalaki säädettiin ja kuluttajahallinto käynnistettiin. Otamme merkkivuoden huomioon eri tavoin. Syksyksi esimerkiksi valmistellaan asian juhlistamiseksi seminaaria yhdessä kaikkien toimijoiden kesken.

Pohdimme KKV:ssä, mikä olisi tarkoituksenmukainen ja moderni tapa huomioida juhlavuotta. Totesimme, että olisi todella kiinnostavaa kuulla kaikkien aikaisempien kuluttaja-asiamiesten ajatuksia toisaalta omasta virkakaudestaan ja toisaalta nykymenosta.

Ryhdyimme toimeen ja saimme iloksemme kaikki neljä aikaisemmin toiminutta kuluttaja-asiamiestä lupautumaan haastateltaviksi. Gerhard av Schultenin, Erik Mickwitzin, Marita Wilskan ja Päivi Hentusen haastattelut julkistetaan kuluttaja-asiamiehen uutiskirjeissä tämän vuoden aikana.

Ensimmäistä kuluttaja-asiamiestä, Jerry Schultenia, haastattelimme viime viikolla. En paljasta haastattelun sisältöä tässä, mutta mainostan hänen ajatteluaan. Kannattaa hankkiutua uutiskirjeen tilaajaksi ja lukea haastattelu läpi, kun julkistamme sen. Keskustelu oli hieno ja intensiivinen kokemus. Tällaiset kohtaamiset ovat uran huippuhetkiä. Odotan innolla Erikin, Marin ja Päivin tapaamista samoissa merkeissä.

CPC-asetuksen voimaantuloon kaksi vuotta

EU:n uusi niin sanottu CPC-asetus[1] annettiin 17.1.2018. Se tulee voimaan suoraan velvoittavana lainsäädäntönä kahden vuoden siirtymäajan jälkeen 17.1.2020. Uusi asetus antaa EU-maiden kuluttajaviranomaisille merkittävästi nykyistä vahvemmat keinot puuttua kuluttajansuojasäännösten vastaisiin rajat ylittäviin toimiin.

Meillä Suomessakin on kaivattu kuluttaja-asiamiehelle tehokkaampia välineitä puuttua epäkohtiin. Kahden vuoden päästä ne ovat totta rajat ylittävissä kuluttajansuoja-asioissa. Olisi erittäin omituista, jos samoja keinoja ei alettaisi soveltaa kotimaiseen kuluttajakauppaan.

Osallistun torstaina EU-komission CPC-komitean kokoukseen. Menen sinne hyvin kiinnostuneena kuulemaan, kuinka komissio vie uudistusta eteenpäin kohti sen voimaantuloa. Seuraavassa blogissani kerron tunnelmia kokouksesta.

 

 

[1] Lyhenne CPC tulee sanoista Consumer Protection Co-operation, mikä tarkoittaa EU-maiden viranomaisten välistä yhteistyötä rajat ylittävissä kuluttajansuoja-asioissa.

Antti Neimala

KKV osallistui päättyneellä viikolla Mediataitoviikkoon. Esitän siitä muutaman ajatuksen, mutta pohjustan niitä tapauksella, jonka toinen osapuoli oli äitini. Toinen osapuoli oli teleoperaattori, jonka jätän korrektiussyistä nimeämättä.

Äitini, 80-vuotias leskirouva, soitti tälle teleoperaattorille tehdäkseen muutoksia internet-liittymää koskevaan sopimukseen. Laskutusosoitteeksi piti vaihtaa hänen uusi kotinsa. Äiti myös pyysi laskut omalla nimellään, koska ne olivat edelleen tulleet noin vuosi sitten kuolleelle isälleni.

Teleoperaattorin edustaja oli avulias nuori henkilö, joka oli heti hoitanut muutokset. Sen jälkeen hän oli ryhtynyt ensin innokkaasti ja sitten yli-innokkaasti myymään äidilleni puhelinliittymiä. Äitini oli sanonut napakasti EI kerran, kaksi, kolme kertaa. Lopulta hän oli sanonut, että on järjestellyt puhelinsopimukset poikansa kanssa, eikä aio niitä nyt muuttaa.

Myyjä oli suorastaan edellyttänyt, että mainittu poika ottaa häneen yhteyttä. Lauantaikin kävisi, sillä hän on silloin sopivasti töissä. Äitini totesi, että hän, poika ja pojan vaimo ovat lauantaina teatterissa, eikä meistä kukaan soita silloin puhelinasioissa kenellekään. Myyjä huudahti siihen: ”Mutta ettehän te nyt koko päivää teatterissa ole!” Siinä vaiheessa äitini oli jo valmis lopettamaan puhelun ystävällisesti.

Hetki puhelun päättymisen jälkeen tuli vielä tekstiviesti: ”Kiva kun olit yhteydessä. Kerro vielä, miten asiointi sujui ja onnistuimmeko ilahduttamaan sinua.” No ei, ette onnistuneet ilahduttamaan äitiäni.

Liian hyvää ollakseen totta?

Palataanpa mediataitoihin. KKV osallistui Mediataitoviikkoon tarjoamalla kirjastoille ja kouluille kuluttajatietoa sisältävää materiaalia. Kuluttajia autettiin tunnistamaan tilausansoja ja hahmottamaan verkossa vastaan tulevista tarjouksista oikeat tiedot ja arvioimaan niiden luotettavuutta. Samalla kiinnitettiin huomiota myös tietosuojaan. Pääviestinä oli, että jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se on harvoin totta.

KKV:n ja erityisesti kuluttaja-asiamiehen tehtävänä on turvata kuluttajien oikeudellinen ja taloudellinen asema. Töitä turvallisen kuluttamisen eteen tehdään hartiavoimin. Yksi tärkeimmistä keinoista on informaation tuottaminen kuluttajien avuksi, oikeisiin kanaviin toimitettuna ja oikealla tavalla toteutettuna.

Olen virkani puolesta kaiken tarpeellisen informaation äärellä. Tiedän kokemuksesta, kuinka vaikeaa on tunnistaa erilaisia kuluttajariskejä. Erityisen paljon uhkia näyttää olevan vaanimassa vanhuksia. Saamme heidän kohtelustaan todella paljon palautetta.

Mitä vastuullisemmin yritykset toimivat, sitä vähemmän tarvitaan sanaa EI ja muita kriittisiä mediataitoja. Ja sitä lähempänä on, että yritykset onnistuisivat aidosti ilahduttamaan kuluttajia. Vanhoja ja nuoria.