Archives For Yleinen

Tässä viimeisessä blogikirjoituksessani haluan nostaa valokeilaan pikaluottoalan ongelmat, jotka ovat olleet keskeisesti esillä koko kuluttaja-asiamieskauteni ajan. Kyse on isosta yhteiskunnallisesta ongelmasta, sillä pikaluotoilla on merkittävä rooli ihmisten ylivelkaantumisessa.

Pikaluottoalan suurin ongelma ovat yhä yli 2000 euron luotot ja niiden kohtuuttomat luottokustannukset, jotka jäävät nyt korkokattosääntelyn ulkopuolelle. Selkeä ja nopein ratkaisu näiden luottojen kohtuuttomiin kustannuksiin olisi muuttaa lainsäädäntöä siten, että korkokattosääntely ulotettaisiin koskemaan kaikkia kuluttajaluottoja. Kuluttaja-asiamiehenä olen tehnyt asiassa lakialoitteen vuonna 2016 ja oikeusministeriö arviomuistion keväällä 2017. Arviomuistiossa esitetään korkokattosääntelyn laajentamista koskemaan myös 2000 euron suuruisia ja sitä suurempia luottoja ja siinä on lähdetty alustavasti noin 30 prosentin korkotasosta. Arviomuistiossa on käsitelty myös muuna kuin korkona perittäviä luottokustannuksia ja prosentuaalisten rajojen asettamista näille kustannuksille.

Lakialoitteen jälkeen olemme jatkaneet pikaluottojen aiheuttamien ongelmien käsittelyä kuluttaja-asiamiehen valvontakeinoilla, muun muassa viemällä pikaluottoasioita ratkaistavaksi markkinaoikeuteen. Markkinaoikeus antoi lokakuussa 2017 päätöksen, jossa se arvioi pikaluottoyhtiö 4finance Oy:n toimintaa.

Markkinaoikeus kielsi yhtiötä 100 000 euron sakon uhalla toimittamasta kuluttajalle luottoehtoja vasta luotto-sopimuksen teon jälkeen sekä ilmoittamasta luoton markkinoinnissa ja sopimusehdoissa luoton korkoa päiväkorkona. Näiden kieltojen perusteet löytyvät suoraan lainsäädännöstä. Markkinaoikeus totesi myös yhtiön käyttämän 182,5 prosentin suuruisen viivästyskoron kohtuuttomaksi ja kielsi yhtiötä perimästä viivästyneelle määrälle viivästyskorkoa 182,5 prosenttia tai tätä enemmän, mutta jätti ottamatta kantaa siihen, mikä olisi kohtuullinen viivästyskorko. Markkinaoikeus pitäytyi päätöksessään tiukasti vain harjoitetun lainvastaisen menettelyn kieltämiseen. Kielto ei siten estä yritystä käyttämästä sopimusehtoa, jonka mukaan viivästyskorko olisi esimerkiksi vain hieman alempi kuin 182,5 prosenttia.

Olemme hakeneet ratkaisukäytäntöä koron kohtuullisuuteen ja kuluttajansuojalain korkokaton ulkopuolelle jäävien luottokustannusten kohtuulliseen määrään myös kuluttaja-asiamiehen avustustoiminnan kautta käräjäoikeuksilta. Näissä tapauksissa vastapuolina ovat olleet miltei kaikki Suomen suurimmat pikaluottoja tarjoavat yritykset. Kaikki nämä tapaukset kuitenkin päättyivät velkojan luovuttua vaatimuksistaan kuluttaja-asiamiehen riitauttamilta osin, jolloin koron kohtuullisuutta koskevaa ratkaisukäytäntöä ei sitäkään kautta saatu.

Välillä tulee mietittyä, olisiko pikaluottoyritysten suhtautuminen toinen, jos kuluttaja-asiamiehen keinovalikoimaan kuuluisi myös seuraamusmaksu elinkeinonharjoittajan toimittua lainvastaisesti. Loppusuoralla oleva EU:n kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanoa koskevan asetuksen uudistus sekä oikeusministeriön vuonna 2014 aloittama hanke kuluttajaviranomaisten toimivaltuuksien kehittämiseksi toivottavasti parantavat tilannetta lähivuosina.

Markkinaoikeuden päätöksenkin jälkeen uudelle luottosääntelylle on edelleen kiireellinen tarve, jotta kohtuuttoman suurista luottokustannuksista ja korkeista koroista päästäisiin vihdoin eroon. Pikaluottoalan epäkohdista aiheutuu paitsi velkaantumista ja syrjäytymistä, myös muita kuluja yhteiskunnalle, kun velkaneuvonta, ulosotto, tuomioistuimet ja viranomaiset joutuvat taajaan hoitamaan korkokattosääntelyä kiertävien pikaluottoyhtiöiden aiheuttamia ongelmia. Aiheesta on kirjoitettu myös mediassa (ks. mm. Kauppalehti 2.11.2017) ja pikaluottotoimijoita on käynyt eduskunnassa kertomassa omia näkökulmiaan asiaa koskevista lakialoitteista (Suomen Kuvalehti 11.10.2017). Odotan, että oikeusministeriö jatkaa lainmuutoksen valmistelua arviomuistion pohjalta pikaisesti.

Pikaluottoalan valvontaa kuluttajansuojaviranomaisen näkökulmasta jatkaa jälkeeni Antti Neimala, joka aloittaa kuluttaja-asiamiehenä ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston kuluttajavastuualueen ylijohtajana 1.1.2018. Hän tulee kirjoittamaan myös tätä blogia jatkossa. Haluan kiittää kaikkia blogini lukijoita ja toivottaa teille hyvää loppuvuotta! Seuraan kiinnostuksella kuluttajansuojan kehittymistä myös eläkepäivillä.

Yritykset hyödyntävät yhä enemmän kuluttajista kerättyä tietoa. Eri palvelujen käyttäjätietoja hyödyntämällä voidaan rakentaa tarkkaakin kuvaa meistä ja kulutustottumuksistamme. Tietomme eivät kuitenkaan aina ole niin turvassa kuin luulemme eivätkä kriteerit tietojen keruulle ole selviä. Moni yritys myös myy keräämiään tietoja eteenpäin.

Kuluttajan kannattaisikin aina aika ajoin pohtia, kenelle tietojaan antaa ja saako niille vastinetta. Suostumusta omien tietojen käyttöön ei tule antaa liian heppoisesti. Omiin tietoihin tulisikin suhtautua kuin rahaan – jos sovelluskaupan sovellus on ilmainen, ovat kuluttajan tiedot maksu palvelun käytöstä. Kuluttajansuoja lähenee siten monin tavoin tietosuojaa, mikä on ollut esillä myös pohjoismaisten kuluttaja-asiamiesten tapaamisessa keväällä 2017, ja niin ikään tietosuojavaltuutettu ja kuluttaja-asiamies ovat sopineet tiivistävänsä yhteistyötään.

Sekä tietosuojan että kuluttajansuojan kannalta keskeistä on läpinäkyvyys.  Henkilötietoja saa kerätä vain laissa säädetyillä perusteilla. Yksi keskeinen peruste on kuluttajan suostumus. Kuluttajan antaman suostumuksen tulee olla vapaaehtoinen, yksilöity ja tietoinen. Kuluttajan tulee tietää, mihin hän antaa luvan ja mitä saa vastineeksi.

Henkilötiedot tunnistetaan jo rahaan rinnastuvaksi vastikkeeksi komission uusissa sisämarkkinastrategiaan liittyvissä sääntelyehdotuksissa sekä EU-kuluttajansuojalainsäädännön uudistuksessa. Kuluttajien kannalta tärkeitä kysymyksiä liittyy datan saatavuuteen ja käytettävyyteen muunkin kuin henkilötietoina pidettävän datan osalta. Esimerkiksi virhe- ja vahinkotilanteiden selvittämisessä avainasemaan voi jatkossa yhä useammin nousta asuinhuoneistoista kerätty sensoridata tai älylaitteiden raportoima data.

Kuluttajista kertyvän tiedon siirrettävyyden (data portability) merkitys kasvaa jatkuvasti, kun pal­velut digitali­soitu­vat.  Toukokuusta 2018 alkaen sovellettavan EU:n tietosuoja-asetuksen myötä kuluttajille tulee oikeus siirtää tietonsa järjestelmästä toiseen. Kun kuluttajat saavat käyttöönsä sekä asiointihistoriansa että käytön yhteydessä kerätyn tiedon, he voivat kilpailuttaa palveluntarjoajia.

Kertyvän tiedon tulisikin olla kaikkia osapuolia hyödyttävää ja luoda pohjaa käyttäjäkeskeisten palvelujen kehittämiselle. Parhaimmillaan da­talla on kiistatta arvoa kuluttajalle myös oman elämän­sä tuntemisen ja elämänhal­linnan koke­muk­­sen merkityksessä. Henkilö itse voi oppia esimerkiksi kulutustottumuk­sis­taan ja saada lisäarvoa itseään koskevista tie­doista, jos hän pääsee niitä helpossa muodossa käyttämään. Tällä on merkitystä esimerkiksi kuluttajan taloudenhallinnalle tai terveydelle. Lisäksi kuluttajalla on mahdollisuus reagoida tilanteissa, joissa tie­to erotetaan alkuperäi­sestä yhteydestään tai sitä yhdistellään tavalla, joka an­taa yksilöstä vää­rän kuvan.

Olennaista tietojen hyödyntämisessä ja datatalouden kasvussa on turvata kuluttajien luottamus uusiin palveluihin ja varmistaa tietojen asianmukainen käyttö, mitä EU-tasollakin on korostettu. Kuluttajien luottamuksen saavuttamisessa avainasemassa on kuluttajalle syntyvä käyttökokemus (palvelumuotoilu, legal design). Vaikka tietosuojasääntelyllä taataan, että yritykset ja muut tahot eivät voi käyttää kuluttajan tietoja miten sattuu, niin harva jaksaa kuitenkaan kahlata sopimusehtoja läpi saadakseen selvyyden, mihin tietoja käytetään ja missä laajuudessa. Palvelujen helppokäyttöisyyteen ja sopimusehtojen selkeyteen panostamalla edistetään kuluttajien halua kokeilla palveluita. Käyttäytymisen taloustieteeseen perustuvat havainnot ja esimerkiksi OECD:n asiassa tekemä työ kannattaisi myös hyödyntää ratkaisumalleja etsittäessä.

Tulevaisuudessa on kiinnitettävä huomiota myös palveluiden saatavuuteen. Kehitys ei saa johtaa siihen, että jos kuluttaja ei suostu antamaan henkilötietoja, hän jää ilman keskeisiä palveluita.