Archives For Yleinen

Antti Neimala

Tämä kirjoitus on lähinnä kiitos saamastani hyvästä hoidosta, jota sain pienen tapaturman takia Helsingissä Töölön sairaalassa. Vaikka asia on henkilökohtainen, haluan jakaa havaintojani ja tunteitani blogin välityksellä.

Kaikki alkoi viattomasta onnettomuudesta pari viikkoa sitten. Oikeasta reidestäni katkesi jänne. Kun jänne katkeaa, hoitomuotona on leikkaus.

Vamman syntyessä luulin, että kyse oli lihasrevähdyksestä. En ajatellut tarvitsevani hoitoa, vaan lepoa. Kun jalka ei ottanut toipuakseen, menin työterveyshuollon kautta lääkärille. Lääkäri tutki tilanteen ja sain lähetteen mennä saman tien Töölön sairaalaan ultraan ja magneettikuvaan. Pidin tästä lääkäristä. Hänellä oli myönteinen, persoonallinen ja asiakaskeskeinen lähestymistapa ihmisiin. Hän teki minua auttavan ratkaisun nopeasti, varmasti ja tehokkaasti.

Tapaturmapoliklinikalla en ollut koskaan aiemmin käynyt. Kokemus oli myönteinen. Ja vaikuttava. Minun kohdallani odotusaika ei venynyt pitkäksi, vaan pääsin ultraan ja magneettikuvaan suhteellisen pian. Verikokeet, verenpaineet ja sydänkäyrätkin otettiin hyvässä järjestyksessä.

Toki tapaturma-aseman odotusaulassa oli meneillään kaikenlaisia tosielämän näytelmiä. Eräs vanha pariskunta odotti ambulanssikuljetusta kotiin ja kun heidän odotuksensa oli venynyt, sympaattinen herra sanoi vähän ahdistuneena: ”Vanhukset on rakennettu odottamista varten.” Parasta huolta heistä piti maahanmuuttajamies, joka oli saattamassa tytärtään lääkäriin. Vanhukset saivat häneltä lohdutusta ja raikasta vettä ja olivat molemmista aidosti kiitollisia.

Minulle tehtyjen tutkimusten tulos oli selvä. Reisi on leikattava. Aika leikkaukseen järjestyi ripeästi, jo neljäntenä päivänä tutkimusten jälkeen. Operaatio itsessään meni ymmärtääkseni hyvin. Potilaskertomuksen loppupuolella todetaan: ”Varsin siisti lopputulos.” Se kuulostaa rohkaisevalta, juuri muuta en kertomuksesta ymmärräkään.

Sairaalan henkilökunta teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kaikki olivat äärimmäisen ystävällisiä kaikille potilaille. Lääkärit, hoitajat, fysioterapeutit, ruoantuojat ja harjoittelijat olivat tyyniä ja hymyileviä. Olin odottanut kiirettä ja kireyttä, mutta se loisti poissaolollaan. Ehkäpä se rauhoittaa, että joutuu työskentelemään alituisen kaaoksen kanssa. Jotakin erityistä sairaalassa joka tapauksessa oli. Juttelin havainnoistani henkilökunnan kanssa, ja kaikki kommentit kuvastivat poikkeuksellisen hyvää ilmapiiriä. Siinä meille kaikille tavoitetta kerrakseen.

Poistuminen sairaalasta sujui kohtuullisesti, kun olin saanut ohjeistuksen kyynärsauvojen käyttöön fysioterapeutilta: ”Sairaus edellä alas, terveys edellä ylös.” Könköttelin apteekin kautta taksiasemalle, ja näidenkin ammattilaisten palvelu oli priimaa. Palveluketjua täydensi suutari, jolta ostin pitkän kenkälusikan saadakseni kengät jalkaan kumartumiskiellon aikana. Kun vielä vakuutusyhtiö ja matkanjärjestäjäkin olivat palvelualttiita suunnitellun ja jo maksetun matkan peruuntuessa, alkoi tarpeellinen kokonaisuus olla kasassa.

Sairaalassa näin tapauksia, jotka olivat kaikki vakavampia kuin omani. Silti useimmat potilaat suhtautuivat tilaansa tyynesti. Tulin miettineeksi vähän itseäni syyllistäenkin, että onneton tapaturma on sitonut verkkoonsa valtavan määrän ihmisiä kotona, työpaikalla, sairaalassa ja muualla. Tulin siihen tulokseen, että syyllisyys ei kanna mihinkään, kiitollisuus sen sijaan kantaa. Siis kiitos kaikille pettämättömän tukiverkon osasille.

Yhteen kysymykseen en saanut vastausta, vaikka kysyin. Sairaalan henkilökunnasta todella monella oli näyttäviä tatuointeja. Kysyin, ovatko tatuoinnit mahdollisesti työllistymisen edellytys vai saavatko työntekijät henkilökunta-alennusta tatuoinneista. Nämä vaihtoehdot olivat vääriä, eikä totuus selvinnyt. Minussa asuva pieni, horjuva keittiöpsykologi arvelee, että kyse saattaa olla työn laadusta. Tatuoinnit kertovat henkilökohtaisia tarinoita, ja ne ovat myös viesti siitä, että kipu tiedetään ja tunnetaan. Kuinka hyvin ne sopivatkaan sairaalaan.

Summa summarum, palvelukokemukseni oli tällä kertaa myönteinen. Aina se ei ole sitä ollut. Virheitä sattuu ja huonoja päiviä tulee meille kaikille.

Tällä hetkellä terveyspalveluiden ja laajemminkin palveluiden kuluttajansuoja on harmaata vyöhykettä. Terveydenhuollossa on mekanismeja, joilla potilasturvallisuudesta huolehditaan. Mahdollisesti sote-uudistuksen toteutuessa terveyspalvelut tulevat osaltaan myös kuluttajansuojan piiriin. Tällöin, jos kaikki ei menisi yhtä auvoisesti kuin omassa tapauksessani, kuluttajien asema ongelmatilanteissa paranee.

Antti Neimala

Komissio julkisti viime viikolla aloitteen eurooppalaisen kuluttajaoikeuden uudistamiseksi. Aloitteen englanninkielinen nimi on New Deal for Consumers. Tämä markkinointinimi kääntyy huonosti suomeksi. Komissio on tiedotteessaan suomentanut nimeksi Kuluttajat vahvempaan asemaan -hanke. Itse olisin ollut vielä kömpelömpi ja tavoitellut nimessä samaa kuin komissio – hankkeen tarkoitus on ikään kuin solmia uusia sopimus tai sitoumus siitä, että EU huolehtii kuluttajien asemasta aiempaa paremmin. Nimi on vähintään yhtä mahtipontinen kuin hanke on kunnianhimoinen.

Komissio lienee valinnut hankkeelle tarkoituksellisesti nimen, joka viittaa Yhdysvaltojen presidentin Franklin D. Rooseveltin johdolla 1930-luvulla toteutettuun uudistusohjelmaan. Ohjelman tarkoitus oli pelastaa talous muun muassa lisäämällä julkisia investointeja ja talouden sääntelyä. Luulen, että komissio on päätynyt nimivalintaan sen iskevyyden vuoksi. Nykyinen komissio tuskin haluaa varsinaisesti liputtaa talouden sääntelyn lisäämisen puolesta.

Tuoreet ehdotukset pohjautuvat komission aiemmin tekemään arvioon lainsäädännön uudistustarpeesta. EU toteuttaa tässäkin tapauksessa niin sanottua REFIT-ohjelmaa, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa lainsäädäntöä ja lisätä sen tehokkuutta. Komissio katsoo, että kuluttajansuojalle asetetut tavoitteet toteutuvat parhaiten, kun edellytykset panna säädetyt velvoitteet täytäntöön ovat kunnossa. Tästä olen samaa mieltä. Tiukatkaan velvoitteet eivät toteudu käytännössä, jos niiden täytäntöönpano ontuu.

Eniten keskustelua on jo nyt kirvoittanut ehdotus, joka koskee ryhmäkannelainsäädäntöä. Komissio ehdottaa, että kaikissa EU-maissa on säädettävä ryhmäkannetyyppinen systeemi, jonka käyttämiseen oikeutetaan kuluttajaviranomaiset ja mahdollisesti myös kuluttajajärjestöt.

Amerikkalaisen ryhmäkannejärjestelmän kielteiset puolet on pyritty karsimaan kokonaan pois, jotta oikeuden väärinkäyttöä ei esiintyisi. Kanteen voisi esimerkiksi nostaa vasta sen jälkeen, kun hyvityksen saamisen pohjana on lainvoimainen päätös siitä, että yritys on toiminut lainvastaisesti. Järjestelmä ei myöskään sallisi Yhdysvalloista tuttuja rangaistusluontoisia vahingonkorvauksia eli todellista vahinkoa suurempien vahingonkorvausten määräämistä.

Aloitteessa ehdotetaan ryhmäkanteen ohessa muitakin tärkeitä muutoksia. Kuluttajille tulisi nykyistä laajempi mahdollisuus vaatia hyvitystä tapauksissa, joissa nykyisin tuomitaan kielto jatkaa lainvastaista toimintaa. Erityisesti komissio ehdottaa kuluttajille hyvitystä sopimattomien kaupallisten menettelyjen (UCPD-direktiivi) käytöstä eli esimerkiksi kuluttajansuojalain 2 luvun vastaisesta harhaanjohtavasta tai aggressiivisesta menettelystä. Laajoissa, usean jäsenvaltion alueella vaikuttavissa tapauksissa olisi otettava käyttöön enimmäissakko, joka suhteutetaan lakia rikkoneen yrityksen liikevaihtoon. EU-tasolla maksimi olisi 4 % yrityksen liikevaihdosta, mutta jäsenvaltiot voisivat säätää maksimisakon suuremmaksikin.

Komission ehdotukset ovat aiheuttaneet ennalta arvattavia kommentteja. Eurooppalaiset ja kotimaiset kuluttajajärjestöt ovat tervehtineet aloitetta ilolla. Yritysten kotimaiset ja EU-tason edustajat ovat suhtautuneet aloitteeseen hyvin kriittisesti.

Näin valvontaviranomaisen edustajana minun on syytä olla harkitsevainen arvioidessani tehtyjen ehdotusten vaikutuksia. Sen verran on helppo sanoa, että toteutuessaan esitykset vaikuttavat merkittävästi kuluttajien, yritysten ja valvontaviranomaisten asemaan koko EU:n alueella.

Eurooppalaisten lainsäätäjien – Euroopan Parlamentin ja jäsenmaiden edustajista koostuvan ministerineuvoston – vaikein kysymys on, kuinka ryhmäkanneasia ratkaistaan. Tämä kysymys ei suoranaisesti koske Suomen kuluttaja-asiamiestä, sillä kuluttaja-asiamiehellä on ollut mahdollisuus ryhmäkanteeseen ja ryhmävalituksen tekemiseen jo 10 vuotta. Parhaimmillaan kuluttajajärjestöille säädettävä mahdollisuus kanteen nostamiseksi johtaisi siihen, että viranomaisten ja järjestöjen toimet täydentävät viisaasti toisiaan. Kilpajuoksu kanteiden nostamiseksi olisi vahingollista, enkä usko sellaista olevan näköpiirissä.

Siihen uskon vahvasti, että lainsäädännön täytäntöönpanon tehostaminen parantaa kuluttajien asemaa. Siksi on selvää, että uudistusten tavoitteet ovat kannatettavia. Näen myös, että vahvemmat keinot puuttua lakien rikkomiseen tervehdyttävät markkinoiden toimintaa. Valtaenemmistö yrityksistä hoitaa velvoitteensa kuluttajia kohtaan hienosti. On väärin, että lainrikkojat pääsevät kuin koirat veräjästä ja saavat epäoikeutettua kilpailuetua.

Muutoksia tarvitaan. Tehdyt ehdotukset ovat oikeansuuntaisia. Niistä on kuitenkin vielä pitkä matka lainmuutoksiin. Keskustelu muutosten vaikutuksista on tervetullutta. Seuraamme osaltamme valmistelun etenemistä ja annamme asiantuntemuksemme lainsäätäjän käytettäväksi.