Archives For elokuu 2016

Digipalveluiden kehittäminen ja sitä kautta mahdollisuus asioiden sujuvaan hoitamiseen on hyvä asia. Suomessa kuluttajat ovat innokkaasti ottaneet digitaaliset palvelut, esimerkiksi sähköisen laskutuksen käyttöön. Kaikilla ei kuitenkaan ole taitoa tai mahdollisuutta hyödyntää näitä palveluja. Tässä ryhmässä on esimerkiksi vanhuksia ja sairauden takia heikommassa asemassa olevia kuluttajia. He tarvitsevat paperisen laskun, josta on mahdollista nähdä myös lain edellyttämä tarkempi laskuerittely, mitä esimerkiksi tekstiviestillä ei ole mahdollista tarjota. Kuluttajalla kun tulee aina ennen maksamista olla mahdollisuus tarkistaa laskutuksen oikeellisuus.

Kuluttaja-asiamiehenä minulla on erityinen velvollisuus nostaa esiin myös heikkojen kuluttajaryhmien tarpeita. Siksi vein teleyritys Elisan paperilaskua koskevan lisämaksun lainmukaisuuden markkinaoikeuden ratkaistavaksi vuonna 2013.

Markkinaoikeus kielsi ratkaisussaan vuonna 2014 Elisaa perimästä paperilaskusta 1,90 euroa tai sitä suurempaa maksua. Yritys laski sen jälkeen lisämaksunsa 1,89 euroon. Markkinaoikeus ei kuitenkaan kieltänyt maksullisia paperilaskuja kokonaan. Kuluttaja-asiamies haki valituslupaa korkeimmalta oikeudelta saadakseen lisäselvyyttä asiaan, samoin Elisa.

Korkein oikeus siunasi viime viikolla antamallaan ennakkopäätöksellä sen, että puhelinoperaattorin paperisesta laskusta voi periä lisämaksun. Se myös piti Elisan paperilaskusta perimää 1,90 euron lisämaksua perusteltuna ja kohtuullisena.

Olen mielenkiinnolla seurannut Viron kuluttajaviraston käynnistämän oikeusprosessin etenemistä samanlaisessa paperilaskun maksullisuusasiassa. Oikeudenkäyntien tuloksena Virossa muutettiin lakia niin, että kuluttajalla on oikeus saada lasku sähköisenä tai paperisena, eikä yritys saa periä maksua kuluttajan valitsemasta laskutusmuodosta, koska kyseessä on elinkeinonharjoittajalle kuuluva velvoite.

Suomessakin korkein oikeus katsoi, että puhelinliittymän kaltaisissa välttämättömyyspalveluissa kuluttajalla on oikeus saada paperilasku, mutta salli siis lisämaksun veloittamisen. Korkein oikeus punnitsee päätöksessään eri intressejä. Siinä todetaan muun muassa, että ”sähköiset laskutuspalvelut saattavat tosiasiallisesti kohdella niiden käyttöön erilaiset valmiudet omaavia kuluttajia eri tavoin”.

Korkein oikeus toi esiin myös, että jos lisämaksun periminen paperilaskusta kiellettäisiin, seurauksena olisi todennäköisesti paperilaskujen toimittamisesta aiheutuvien kustannusten sisällyttäminen viestintäpalvelujen hintoihin. Tällöin kustannukset tulisivat korkeimman oikeuden mukaan osaltaan niidenkin kuluttajien maksettaviksi, jotka ovat valinneet jonkin vähemmän kustannuksia aiheuttavan laskutustavan. Tähän en malta olla toteamatta, että itse asiassa kuluttajansuojan maksavat aina kaikki asiakkaat, nekin, jotka eivät joudu syystä tai toisesta oikeuksiinsa vetoamaan. Myös niin kutsutut ”vanhat asiakkaat” maksavat yrityksen asiakkaiden uushankinnan markkinointikustannukset.

Korkeimman oikeuden ratkaisun vaikutuksista saadaan tietoa vasta, kun nähdään, miten tilanne markkinoilla kehittyy. Jos lisämaksukäytäntö laajenee viestintäpalveluista myös muille aloille, voi kuluttajan maksettavaksi kertyä kuukausittain jo aikamoinen summa pelkästä paperilaskujen saamisesta. Tämä osuu kipeästi etenkin niihin pienituloisiin, jotka syystä tai toisesta haluavat paperisen laskun.

Ainakaan tähän asti yritykset eivät ole juurikaan lähteneet kilpailemaan sillä, että paperilasku olisi maksuton. Toivoa sopii, että kilpailu pitäisi edes maksut kohtuullisina. Kuluttajaa suojaa edelleen se, että tarjolla tulee olla ainakin yksi yleisesti käytössä oleva maksutapa, josta maksutapalisää ei peritä. Lisäksi laskutukseen perustuvissa kestosopimuksissa täytyy olla tarjolla lisämaksuton tapa saada lasku.

Kuluttajilla on edelleen mahdollisuus viedä suureksi koetut paperilaskulisät kuluttajariitalautakunnan punnittaviksi. Myös kuluttaja-asiamies voi tilanteen mukaan arvioida tarvetta saada suurta kuluttajajoukkoa koskevia ratkaisuja neuvotteluin tai tuomioistuimen kautta.

Suomessa sähkön ja maakaasun kuluttajalaskutus on EU-direktiiviin pohjautuvassa sähkömarkkinalaissa rajattu lisämaksun ulkopuolelle ja tällainen lasku pitää tarjota paperisenakin maksutta. Siten on hyvä muistaa, että yhteiskunta voi tarpeen tullen lainsäädännöllä päättää maksuttomuudesta myös muiden hyödykkeiden osalta.