Jakamisesta tuli iso bisnes

30.3.2016

Über ja Airbnb tuntuvat olevan osalle kuluttajista jo arkipäivää. Jakamistaloudesta puhutaankin paljon, vaikka aina ei ole ihan selvää, mitä sillä tarkoitetaan. Se on uusi ilmiö, jolle ei ole olemassa yhtä määritelmää.

Jakamistalous on kuluttamisen muoto, joka liittyy digitali­saatioon ja kulutustottumusten muutokseen. Jakaminen, esineiden lainaa­minen, asioiden yhdessä tekeminen ja kavereiden muistaminen ovat kaikille tuttuja vanhoja yhteistoiminnan muotoja. Teknologian ja eri alustojen mahdollistamana tästä on nyt tullut uudenlaista liiketoimintaa, johon voidaan innostaa mukaan laajemmat kuluttajajoukot.

Jakamistaloudessa on pohjimmiltaan kyse hyvistä ideoista, joita syntyy, kun kuluttajia voidaan lähestyä mutkattomasti ja palveluksia tarjota tarpeiden mukaan silloin, kun niille on eniten käyttöä. Ammattilaiset voivat hyödyntää osaamistaan tarjoamalla palveluita suoraan toisilleen tai innokkaat harrastajat voivat ottaa muut mukaan jakamaan oppimisen iloa. Kokin voi tilata kotiin tai koti-illallisen voi etsiä lähistöltä naapurin kokkaamana.

Paikalliset palvelut ja yhteisöllisyys ovat lähempänä jakamisen perinteistä merkitystä kuin suurten alustojen välittämät kaupallistetut palvelut. Kaupallistetut jakamisen palvelut ovat nekin paikkansa ansainneet. Ne tuovat kuluttajien saataville sellaisia mahdollisuuksia, joihin heillä ei ilman jakamista olisi varaa tai joista he eivät muutoin tietäisi. Matkustajille tuottaa iloa edullisen asunnon löytäminen kotimajoituksena ja kenties myös ajatus siitä, että hotelliketjun sijaan asunnonomis­taja saa pientä lisätuloa. Tavaroita lainaamalla ja yhteiskäytöllä onnistuvat sellaisetkin kotiremontit, joissa tarvitaan pakettiautoa ja kalliita koneita.

Tampereen yliopiston professori Hannu Saarijärvi pohti viime viikolla kiinnostavasti Talouselämässä, syntyykö digitaalisista vertaiskaupoista tulevien sukupolvien postmoderneja tavarataloja ja kauppa-alustoja, joilla kuluttaja etsii mielenkiintoisia tuotteita, rakentaa kuluttajaidentiteettiään ja hakee inspiraatiota.

Palveluja välittävät ja tuottavat alustat sekä sovellukset luovat kuluttajille ennen kaikkea kovia odotuksia. Onnistuessaan tällainen alusta voi tarjota kuluttajille mah­dollisuuden säästää rahaa hankinnoissa tai valita ostoksensa laajemmasta valikoimasta. Parhaat alustat palvelevat kuluttajaa uudella tavalla ja tuottavat onnistuneita kokemuksia. Se, osoittautuuko alusta lupaustensa arvoisiksi, riippuu ennen kaikkea valituista toimintatavoista. Tekninen toimivuus ei sekään ole sivuseikka, joten kovin keskeneräisillä alustoilla ei kannata lähteä kuluttajamarkkinoille.

Median suitsuttamissa suurissa menestystarinoissa ei pohjimmiltaan ole kyse jakamis- vaan alustataloudesta, jossa suuret hyötyvät pienten jakamishalusta. Kun viranomaiset pohtivat jakamistaloutta, tarkoituksena ei ole jakamisen kahlitseminen. Yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan kuitenkin niiden turvaksi, joille jakamisen ehdot muutoin saneltaisiin.

9 responses to Jakamisesta tuli iso bisnes

  1. 
    Jukka-Pekka Kukkonen 30.3.2016 13:22

    Jakamistalous ei ole mitään muuta kuin täyttä harmaata taloutta. Piste.

    Tykkää

  2. 
    Nimetön 30.3.2016 14:00

    Uber ei ole jakamistaloutta, vaan epäammattimaista taksinkuljetusta, joka on tällä hetkellä Suomessa laitonta. Uberkuljettaja odottelee tilauksia kännykkäsovelluksensa kautta. Kun sellainen tulee, ajaa noutamaan omalla autollaan asiakkaan ja kuljettaa asiakkaan hänen haluamaansa paikkaan. Ja jää odottamaan uusia tilauksia.

    Jakamistaloutta on se, jos esim kuluttaja-asiamies olisi menossa omalla autollaan Helsingin Hakaniemestä Espoon Selloon ja kyselisi työpaikallaan tai kavereiltaan Facebookissa tai muulla tavoin – samaan suuntaan menijöitä, jotka sitten osallistuvat matkan kustannuksiin muutamalla eurolla. Tämä on jakamistaloutta, jota ei pidä sekoittaa uberiin.

    Tykkää

  3. 
    Kuluttaja-asiamies 30.3.2016 15:27

    Kiitos kommenteista. Kuten blogin alussa totesin, jakamistalous on monimääritteinen käsite. Liikenne- ja viestintäministeriössä on käynnissä liikennekaarihanke, jossa pohditaan yleisemmin mm. näitä Überiin liittyviä kysymyksiä ja huomioidaan myös harmaan talouden näkökulmaa.

    Tykkää

    • 
      Ray Sihvonen 30.3.2016 16:16

      Onkohan joku laskenut paljon verotuloja ja työpaikkoja menetetään ”jakamistaloudella”

      Tykkää

  4. 
    Seppo Pakila 30.3.2016 15:58

    Uber on vanha asia uusissa kuosissa; pimeä taksi. Sitten kun se organisoidaan niin se on hypetyksen arvoinen asia?! Jos kehitän softan missä/millä löytää pimeän viinan myyjän/asiakkaan, niin sen pitäisi olla samallalailla hyväksyttävää (?)

    Liikennekaarta on toteuttamassa joukko ihmisiä joilla ei ole mitään tieto tai taitoa ammattiliikenteestä.

    Tykkää

  5. 
    Vihdoinkin 31.3.2016 09:30

    Taksikuskit pelkäävät työpaikkojensa puolesta ja taksiyrittäjät taitavat vaan olla huolissaan siitä kun loppuu ylihinnoittelu ja taksikartelli bisnes. Vihdoinkin tulee kilpailua alalle josta kuluttajat, kaikki hyötyy. Kuljetusten hinnat järkevöityy. Ei pitäisi tulla yllätyksenä, että kehitystä tapahtuu ja jotkin ammatit käyvät lopulta tarpeettomiksi. Ei siihen kuljettamiseen tarvitaisi muuta kuin tavallisen maalaisjärjen ja ajokortin omaavan kuljettajan, auton ja navigaattorin. Mitään ihmeempää lisäarvoa, ”ammattitaitoa” taksikuski ei nykypäivänä tarjoa.

    Tykkää

  6. 
    kuusari 3.4.2016 12:38

    carunasta vielä: miksi suomes ei voi kilpailuttaa sähkönsiirtoyhtiötä kun se muutenkin pitäis olla kansallinen laitos. sellaiset tahot jotka järjestelevät tämän tyyppisiä kauppoja pitäis syytteeseen laittaa maanpetoksesta linnaan ja mahdolliset voitot valtiolle

    Tykkää

    • 
      Kuluttaja-asiamies 4.4.2016 09:20

      Laissa on tosiaan tehty jako sähkönsiirtoon ja itse sähkönkulutukseen, ja siirtoon kuluttaja ei voi vaikuttaa.

      Tykkää

Trackbacks and Pingbacks:

  1. Sääntely jakamistalouden esteenä? | Ajankohtaista kilpailusta - huhtikuu 22, 2016

    […] Kuluttaja-asiamiehen blogikirjoitus 30.3.2016: Jakamisesta tuli iso bisnes […]

    Tykkää