Archives For maaliskuu 2016

Über ja Airbnb tuntuvat olevan osalle kuluttajista jo arkipäivää. Jakamistaloudesta puhutaankin paljon, vaikka aina ei ole ihan selvää, mitä sillä tarkoitetaan. Se on uusi ilmiö, jolle ei ole olemassa yhtä määritelmää.

Jakamistalous on kuluttamisen muoto, joka liittyy digitali­saatioon ja kulutustottumusten muutokseen. Jakaminen, esineiden lainaa­minen, asioiden yhdessä tekeminen ja kavereiden muistaminen ovat kaikille tuttuja vanhoja yhteistoiminnan muotoja. Teknologian ja eri alustojen mahdollistamana tästä on nyt tullut uudenlaista liiketoimintaa, johon voidaan innostaa mukaan laajemmat kuluttajajoukot.

Jakamistaloudessa on pohjimmiltaan kyse hyvistä ideoista, joita syntyy, kun kuluttajia voidaan lähestyä mutkattomasti ja palveluksia tarjota tarpeiden mukaan silloin, kun niille on eniten käyttöä. Ammattilaiset voivat hyödyntää osaamistaan tarjoamalla palveluita suoraan toisilleen tai innokkaat harrastajat voivat ottaa muut mukaan jakamaan oppimisen iloa. Kokin voi tilata kotiin tai koti-illallisen voi etsiä lähistöltä naapurin kokkaamana.

Paikalliset palvelut ja yhteisöllisyys ovat lähempänä jakamisen perinteistä merkitystä kuin suurten alustojen välittämät kaupallistetut palvelut. Kaupallistetut jakamisen palvelut ovat nekin paikkansa ansainneet. Ne tuovat kuluttajien saataville sellaisia mahdollisuuksia, joihin heillä ei ilman jakamista olisi varaa tai joista he eivät muutoin tietäisi. Matkustajille tuottaa iloa edullisen asunnon löytäminen kotimajoituksena ja kenties myös ajatus siitä, että hotelliketjun sijaan asunnonomis­taja saa pientä lisätuloa. Tavaroita lainaamalla ja yhteiskäytöllä onnistuvat sellaisetkin kotiremontit, joissa tarvitaan pakettiautoa ja kalliita koneita.

Tampereen yliopiston professori Hannu Saarijärvi pohti viime viikolla kiinnostavasti Talouselämässä, syntyykö digitaalisista vertaiskaupoista tulevien sukupolvien postmoderneja tavarataloja ja kauppa-alustoja, joilla kuluttaja etsii mielenkiintoisia tuotteita, rakentaa kuluttajaidentiteettiään ja hakee inspiraatiota.

Palveluja välittävät ja tuottavat alustat sekä sovellukset luovat kuluttajille ennen kaikkea kovia odotuksia. Onnistuessaan tällainen alusta voi tarjota kuluttajille mah­dollisuuden säästää rahaa hankinnoissa tai valita ostoksensa laajemmasta valikoimasta. Parhaat alustat palvelevat kuluttajaa uudella tavalla ja tuottavat onnistuneita kokemuksia. Se, osoittautuuko alusta lupaustensa arvoisiksi, riippuu ennen kaikkea valituista toimintatavoista. Tekninen toimivuus ei sekään ole sivuseikka, joten kovin keskeneräisillä alustoilla ei kannata lähteä kuluttajamarkkinoille.

Median suitsuttamissa suurissa menestystarinoissa ei pohjimmiltaan ole kyse jakamis- vaan alustataloudesta, jossa suuret hyötyvät pienten jakamishalusta. Kun viranomaiset pohtivat jakamistaloutta, tarkoituksena ei ole jakamisen kahlitseminen. Yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan kuitenkin niiden turvaksi, joille jakamisen ehdot muutoin saneltaisiin.

Viime kuukausien aikana tunnetut, luotettavina pidetyt toimijat ovat jääneet kiinni huijauksista. Ensin paljastui Volkswagen päästöhuijaus ja sittemmin Nokian Renkaiden testimanipulaatio. Viime viikolla uutisoitiin taas uudesta huijauksesta, joka koskee One Wayn suksisauvojen materiaalia. Kilpailu on monella alalla ilmeisesti niin kovaa, että ykkösenä on oltava hinnalla millä hyvänsä ja vaikka vilpillisin keinoin.

Turvallisuus-, ympäristö- ja laatukysymykset ovat monelle kuluttajalle tärkeitä valintakriteereitä, ja siksi markkinoinnissakin näitä asioita usein korostetaan. Kuluttajien on kuitenkin vaikea itse selvittää markkinoilla tarjolla olevia vaihtoehtoja erityisesti silloin, kun vertailussa relevantteja ominaisuuksia on useampia ja eri osioiden painoarvotkin vaihtelevat. Erilaisten tahojen tekemät ja julkaisemat testit tarjoavat kuluttajille mahdollisuuden saada valmiita tuotevertailuita, joissa markkinoijan ilmoittamien tuotetietojen ominaisuuksia on myös käytännössä testattu ja siten varmistettu markkinoinnissa annettujen tietojen paikkansapitävyys. Kuluttajat ovat tottuneet luottamaan testien tuloksiin ja ne vaikuttavat merkittävästi ostopäätöksiin. Julkaistut testit vaikuttavat ostopäätöksiin myös ilman markkinointitoimia ja silloin ongelmana on pikemminkin se, että koko kuluttajille hyödylliseen tuotetestaukseen ja sen tuloksiin kohdistuu nyt epäluottamusta. Toisaalta testit voivat myös paljastaa markkinoinnissa annettujen tietojen virheellisyyksiä ja suoranaisia vilppejä ja silloin itse testi onkin luotettava ja ongelma suoraan markkinoinnissa.

Huolestuttavaa on, että huijaaminen tuntuu olevan näiden viimeaikaisten tapausten perusteella ehkä laajempi ilmiö ja jonkinlainen yleinen toimintapa. Herää kysymys, miten paljon kuluttajat tekevät ostopäätöksiä ja maksavat tuotteista liikaa manipuloidun tiedon ja valheellisen markkinoinnin perusteella? Miten kuluttajien luottamus palautetaan?

Toivoa sopii, että viime aikojen paljastukset saavat ainakin autoalan kokonaisuudessaan ryhdistäytymään, jotta vastaavaa ei enää tehtäisi. Petetty kuluttaja saattaa äänestää joka tapauksessa jaloillaan ja vie rahansa seuraavalla kerralla kilpailijan kukkaroon. Huijauksen kohteeksi joutunut kuluttaja on myös kiukkuinen ja haluaa hyvitystä.

Kuluttajansuojalain mukaan tuotteessa on virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja tuotteen ominaisuuksista tai käytöstä, jotka myyjä tai joku muu aiemmin myyntiportaassa tai myyjän lukuun on antanut tavaraa markkinoitaessa tai muuten ennen kaupantekoa. Kuluttajalla on myös oikeus vaatia, että virhe oikaistaan.

Kuluttaja-asiamies seuraa kevään mittaan Volkswagenin ja Nokian Renkaiden toimia ja puuttuu tarvittaessa asiaan. Volkswagen onkin jo aloittanut korjaustoimet ja ottanut vastuuta asiasta. Aika näyttää miten prosessi etenee. Nokian Renkaat näyttää toistaiseksi tyytyvän pelkkään anteeksipyyntöön. Nokian Renkaiden pitäisi myös kantaa vastuunsa, eikä lähteä siitä, että asiaa selvitellään monen viranomaisen toimesta verovaroin. Tätä voi edellyttää myös One Wayltä. Hyvin hoidettuna virheen korjaus voisi edistää kuluttajan luottamuksen palautumista yritykseen.