Archives For joulukuu 2013

Puhelin on varsin henkilökohtainen vempain, ja useat meistä näpräävät sitä pitkin päivää. Niinpä puhelimeen lähetetyllä viestillä on korkea huomioarvo. Ei siis ole ihme, että yrityksillä on halu saada kuluttajalta lupa markkinointiviestin lähettämiseen sähköpostina tai tekstiviestinä. Lain mukaanhan yksityishenkilölle osoitettuja sähköisiä markkinointiviestejä voi lähettää vain hänen antamallaan luvalla.

Saadessani tekstiviestin oletan sen olevan yksityisviesti juuri minulle ja kiiruhdan lukemaan sen. Nykyisin viestin lähettäjä on kuitenkin yhä useammin yritys, jolle olen tullut antaneeksi puhelinnumeroni kanta-asiakaskorttihakemuksen yhteydessä. Luettuani muutaman mainostekstiviestin opin antamaan vastaavissa tilanteissa henkilötietonani vain mainoksille varaamani sähköpostiosoitteen. Sen postia luen tarpeen tullen haluamanani aikana. Tekstiviestit sen sijaan enemmän ärsyttävät kuin lisäävät ostointoa.

Viime vuosien aikana monet teleoperaattorit ovat alkaneet lähettää mainosviestejä asiakkailleen. Eivätkä vain omista tuotteistaan, vaan myös muiden yritysten tarjouksista. Sähköpostina tai tekstiviestinä tullut markkinointi on ollut yllätys monille, ja olemme saaneet virastoon runsaasti ilmoituksia asiasta. Monet ovat nimenneet asian pakkomainonnaksi.

Kun asiakkaat ovat ottaneet yhteyttä operaattoriinsa, heille on vastattu, että lupa markkinointiin on sisältynyt puhelinliittymän sopimusehtoihin. Sitä monetkaan eivät muista antaneensa, koska siihen ei ole liittymäsopimusta tehtäessä kiinnitetty huomiota. Vaikka etujen ja tarjousten lähettämistä perusteltaisiin hinnan halpuudella, operaattoreiden pitäisi saada kuluttajalta suostumus markkinointiviestien lähettämiseen sekä kertoa selkeästi, miten usein ja minkälaista mainontaa on tarkoitus lähettää.

Alkuvuodesta kävi myös ilmi, että operaattorilla saattoi olla tarjolla vain markkinointiluvan sisältäviä sopimuksia. Koska puhelinliittymä on välttämättömyyspalvelu, kuluttaja-asiamies on linjannut, että kuluttajalla on oltava mahdollisuus saada käyttöönsä markkinointia sisältämätön vaihtoehto.

Valitessaan markkinoinnista vapaan liittymän kuluttaja erään operaattorin sanoin ”menettää hintaedun”, eli siitä peritään korkeampi hinta. Hinnoittelu on vapaata, siihen ei viranomainen tässä tapauksessa voi puuttua. Pallo on meillä kuluttajilla: mitä me haluamme, millaisia liittymiä valitsemme ja mitä palautetta annamme operaattoreille tarjolla olevista vaihtoehdoista. Erityisen tärkeää on se, käytämmekö mahdollisuuttamme kilpailuttaa ja vaihtaa palveluntarjoajaa.

Monet yritykset pyrkivät palvelemaan asiakkaitaan entistä paremmin hyödyntämällä puhelinten sovellusmaailmaa. Myös markkinointia halutaan kohdistaa uusin tavoin, esimerkiksi kohdentamalla sitä sijaintimme perusteella entistä yksilöidymmin. Eikö olisikin luontevaa, jos saisi hyvän lounastarjouksen puhelimeen kävellessään ravintolan ohi tai eikö sattuisi hyvin, jos kampaaja kutsuisi vapautuneelle ajalle juuri, kun illalla olisi tärkeä meno?

Älypuhelin palvelee meitä jo nyt monin tavoin, ja lisää hyödyllisiä sovelluksia varmaan tulee jatkossa lisää. Puhelimen ollessa kyseessä on kuitenkin muistettava kuluttajien oikeus yksityisyyteen ja käytön rajaamiseen omaan henkilökohtaiseen viestintään. Kuluttajalla on oltava mahdollisuus itse valita. Tällöin myös markkinointi menee paremmin perille, ja tyytyväinen puhelimen käyttäjä haluaa hyödyntää yritysten uudenlaisia palveluita.