Antti Neimala

Komissio julkisti viime viikolla aloitteen eurooppalaisen kuluttajaoikeuden uudistamiseksi. Aloitteen englanninkielinen nimi on New Deal for Consumers. Tämä markkinointinimi kääntyy huonosti suomeksi. Komissio on tiedotteessaan suomentanut nimeksi Kuluttajat vahvempaan asemaan -hanke. Itse olisin ollut vielä kömpelömpi ja tavoitellut nimessä samaa kuin komissio – hankkeen tarkoitus on ikään kuin solmia uusia sopimus tai sitoumus siitä, että EU huolehtii kuluttajien asemasta aiempaa paremmin. Nimi on vähintään yhtä mahtipontinen kuin hanke on kunnianhimoinen.

Komissio lienee valinnut hankkeelle tarkoituksellisesti nimen, joka viittaa Yhdysvaltojen presidentin Franklin D. Rooseveltin johdolla 1930-luvulla toteutettuun uudistusohjelmaan. Ohjelman tarkoitus oli pelastaa talous muun muassa lisäämällä julkisia investointeja ja talouden sääntelyä. Luulen, että komissio on päätynyt nimivalintaan sen iskevyyden vuoksi. Nykyinen komissio tuskin haluaa varsinaisesti liputtaa talouden sääntelyn lisäämisen puolesta.

Tuoreet ehdotukset pohjautuvat komission aiemmin tekemään arvioon lainsäädännön uudistustarpeesta. EU toteuttaa tässäkin tapauksessa niin sanottua REFIT-ohjelmaa, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa lainsäädäntöä ja lisätä sen tehokkuutta. Komissio katsoo, että kuluttajansuojalle asetetut tavoitteet toteutuvat parhaiten, kun edellytykset panna säädetyt velvoitteet täytäntöön ovat kunnossa. Tästä olen samaa mieltä. Tiukatkaan velvoitteet eivät toteudu käytännössä, jos niiden täytäntöönpano ontuu.

Eniten keskustelua on jo nyt kirvoittanut ehdotus, joka koskee ryhmäkannelainsäädäntöä. Komissio ehdottaa, että kaikissa EU-maissa on säädettävä ryhmäkannetyyppinen systeemi, jonka käyttämiseen oikeutetaan kuluttajaviranomaiset ja mahdollisesti myös kuluttajajärjestöt.

Amerikkalaisen ryhmäkannejärjestelmän kielteiset puolet on pyritty karsimaan kokonaan pois, jotta oikeuden väärinkäyttöä ei esiintyisi. Kanteen voisi esimerkiksi nostaa vasta sen jälkeen, kun hyvityksen saamisen pohjana on lainvoimainen päätös siitä, että yritys on toiminut lainvastaisesti. Järjestelmä ei myöskään sallisi Yhdysvalloista tuttuja rangaistusluontoisia vahingonkorvauksia eli todellista vahinkoa suurempien vahingonkorvausten määräämistä.

Aloitteessa ehdotetaan ryhmäkanteen ohessa muitakin tärkeitä muutoksia. Kuluttajille tulisi nykyistä laajempi mahdollisuus vaatia hyvitystä tapauksissa, joissa nykyisin tuomitaan kielto jatkaa lainvastaista toimintaa. Erityisesti komissio ehdottaa kuluttajille hyvitystä sopimattomien kaupallisten menettelyjen (UCPD-direktiivi) käytöstä eli esimerkiksi kuluttajansuojalain 2 luvun vastaisesta harhaanjohtavasta tai aggressiivisesta menettelystä. Laajoissa, usean jäsenvaltion alueella vaikuttavissa tapauksissa olisi otettava käyttöön enimmäissakko, joka suhteutetaan lakia rikkoneen yrityksen liikevaihtoon. EU-tasolla maksimi olisi 4 % yrityksen liikevaihdosta, mutta jäsenvaltiot voisivat säätää maksimisakon suuremmaksikin.

Komission ehdotukset ovat aiheuttaneet ennalta arvattavia kommentteja. Eurooppalaiset ja kotimaiset kuluttajajärjestöt ovat tervehtineet aloitetta ilolla. Yritysten kotimaiset ja EU-tason edustajat ovat suhtautuneet aloitteeseen hyvin kriittisesti.

Näin valvontaviranomaisen edustajana minun on syytä olla harkitsevainen arvioidessani tehtyjen ehdotusten vaikutuksia. Sen verran on helppo sanoa, että toteutuessaan esitykset vaikuttavat merkittävästi kuluttajien, yritysten ja valvontaviranomaisten asemaan koko EU:n alueella.

Eurooppalaisten lainsäätäjien – Euroopan Parlamentin ja jäsenmaiden edustajista koostuvan ministerineuvoston – vaikein kysymys on, kuinka ryhmäkanneasia ratkaistaan. Tämä kysymys ei suoranaisesti koske Suomen kuluttaja-asiamiestä, sillä kuluttaja-asiamiehellä on ollut mahdollisuus ryhmäkanteeseen ja ryhmävalituksen tekemiseen jo 10 vuotta. Parhaimmillaan kuluttajajärjestöille säädettävä mahdollisuus kanteen nostamiseksi johtaisi siihen, että viranomaisten ja järjestöjen toimet täydentävät viisaasti toisiaan. Kilpajuoksu kanteiden nostamiseksi olisi vahingollista, enkä usko sellaista olevan näköpiirissä.

Siihen uskon vahvasti, että lainsäädännön täytäntöönpanon tehostaminen parantaa kuluttajien asemaa. Siksi on selvää, että uudistusten tavoitteet ovat kannatettavia. Näen myös, että vahvemmat keinot puuttua lakien rikkomiseen tervehdyttävät markkinoiden toimintaa. Valtaenemmistö yrityksistä hoitaa velvoitteensa kuluttajia kohtaan hienosti. On väärin, että lainrikkojat pääsevät kuin koirat veräjästä ja saavat epäoikeutettua kilpailuetua.

Muutoksia tarvitaan. Tehdyt ehdotukset ovat oikeansuuntaisia. Niistä on kuitenkin vielä pitkä matka lainmuutoksiin. Keskustelu muutosten vaikutuksista on tervetullutta. Seuraamme osaltamme valmistelun etenemistä ja annamme asiantuntemuksemme lainsäätäjän käytettäväksi.

Antti Neimala

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet vilkasta tapaamisten ja kohtaamisten aikaa. Tapaamiset ovat olleet erilaisia tilaisuuksia sidosryhmien kanssa. Mielenkiintoisin kohtaaminen oli yksityisempi, joskin se liittyi välillisesti myös töihini.

Harhaanjohtavat hintailmaisut esillä kaupan kanssa

Kävimme Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) kuluttajavastuualueen lakimiehen Mika Hakamäen kanssa keskustelemassa hintailmaisuista markkinoinnissa Kaupan liiton ja Suomen Yrittäjien erikoiskaupan asiantuntijoiden yhteiskokouksessa. Keskustelun aiheena oli erityisesti harhaanjohtavien hintailmaisujen käyttäminen markkinoinnissa.

Käydyn keskustelun perusteella on aivan ilmeistä, että yritykset, me viranomaisena ja järjestöt jakavat saman käsityksen: Kaupan toimialalla on ongelma, joka johtuu siitä, että osa yrityksistä toimii tietoisesti lainvastaisesti. Se johtaa epäreiluun kilpailutilanteeseen.  Säännösten mukaan toimivat yritykset kärsivät toisten lainvastaisesta toiminnasta. Samalla kärsii kuluttajien luottamus toimialan yrityksiä kohtaan. Mekin saamme osamme, sillä valvontatoimenpiteitä pidetään hampaattomina ja niiden kohdistaminen aiheuttaa jatkuvaa kritiikkiä.

Ongelma ei ole uusi. Se on kaikille osapuolille liiankin tuttu. Keskustelun kautta haetaankin ratkaisuja. Sovimmekin, että asiaan palataan yhdessä järjestöjen kanssa. Ajatuksena on muun muassa päivittää hintailmaisujen käytöstä annetut linjaukset. Sen jälkeen olisi hienoa nähdä kaupan yritysten sitoutuvan linjausten noudattamiseen mahdollisimman laajasti. Sitoutuminen siivoaisi toimintatapoja ja olisi myönteinen markkinointikeino kuluttajien suuntaan.

Sähköisen kaupan ilmiöitä pohtimassa Keskuskauppakamarissa

Keskuskauppakamarin sähköisen kaupan valiokunta oli pyytänyt minulta digitalisaatioon ja alustatalouteen liittyvää ajankohtaiskatsausta. Kävimme valiokunnan kokouksessa KKV:n kuluttajavastuualueen lakimiehen Riikka Rosendahlin kanssa. Keskustelua käytiin vireillä olevista eurooppalaisista ja kotimaisista digitalisaatioon liittyvistä sääntelyhankkeista sekä ajankohtaisista valvonta-asioista.

Tässäkin keskustelussa yritysten ja viranomaisten toiveet olivat hyvinkin yhteneväiset. Selkeä, mieluiten joustava lainsäädäntö, tarkoituksenmukaiset ja tehokkaat valvontakeinot sekä fiksusti toimivat viranomaiset ovat tavoiteltava yhdistelmä. Valitettavaa on, että hyvää tarkoittava lainsäädäntö pyrkii hajoamaan sisäisesti ristiriitaiseksi koosteeksi hyvin yksityiskohtaisia säännöksiä. Varmaa on, että hyvään tulokseen pääseminen edellyttää jatkuvaa dialogia eri toimijoiden kesken.

Keskustelua telemarkkinoinnista Suomen Asiakkuusmarkkinointiliiton kanssa

Hyvien tapaamisten sarjaa jatkoi käynti Suomen Asiakkuusmarkkinointiliiton telemarkkinointiryhmässä, jossa vierailimme KKV:n kuluttajavastuualueen lakimiehen Kristiina Vainion kanssa. Olemme keskustelleet liiton kanssa aiemminkin telemarkkinoinnin kipukohdista.

Keskustelussa todettiin, että alan yrityksistä suurin osa toteuttaa markkinointia ja siihen liittyvää asiakaspalvelua hyvin vastuullisesti. Joukossa on kuitenkin yrityksiä, joiden markkinointikeinot ovat kyseenalaisia ja asiakaspalvelu puutteellista.

Olemme nojanneet omia näkemyksiämme puhelinmarkkinoinnin ongelmista kuluttajayhteydenottojen tietokantaan KUTIin. Sinne tallentuvat kuluttajaneuvontaan ja kuluttaja-asiamiehelle tulleet yhteydenotot. KUTI sai osakseen rakentavaa kritiikkiä, jonka hyväksyn. Järjestelmässä on pehmeitä kohtia, ja niitä pitää parantaa. Tarvitsemme entistäkin tarkempaa tietoa kuluttajaongelmien paikantamiseksi ja analysoimiseksi sekä valvontatoimenpiteiden toteuttamiseksi.

Kohtaaminen hammaslääkärin tuolissa

Kävin hammaslääkärillä korjauttamassa irronneen paikan. Juttu sujui nopeasti, tehokkaasti ja miellyttävästi. Pidän hammaslääkäristäni. Tulen kaipaamaan häntä, kun hän lopettaa toimintansa nyt keväällä, viisi vuotta ennen eläkeikää.

Tämä minun pitkään tuntemani ihminen kertoi lopettavansa työt siksi, että hän ei halua liittyä KANTA-palveluun eikä hän halua kirjoittaa sähköisiä reseptejä. Hänellä ei ole tietokonetta eikä älypuhelinta, hän on hammaslääkäri. Muut hänen laillaan yksityistä praktiikkaa pitäneet ammatinharjoittajat ovat jo myyneet bisneksensä isoille toimijoille, kun rahkeet eivät riitä tietojärjestelmäinvestointien tekemiseen.

Minua tietenkin harmittaa sekä omasta että tämän yrittäjän puolesta. Rakkaat työt loppuvat, kun edellytyksiä ei enää ole. Sadat asiakkaat joutuvat hankkimaan palvelun joltakulta muulta. Se tuntuu pahalta.

Toisaalta myös vähän hämmästelen. Kun kysyin, kuinka on sähköpostin käytön laita, lääkärini sanoi, ettei hän käytä sellaista lainkaan. Jos asiakkailla on asiaa, he voivat soittaa. Tai kirjoittaa kirjeen. Hmm. En pidä itsekään päivittäisestä sähköposti-tsunamista. Mutta kyllä sitä johonkin pisteeseen asti pitää hyväksyä, että maailma muuttuu ja tekninen kehitys suorastaan helpottaa elämäämme. Olimmepa hammaslääkäreitä, kuluttaja-asiamiehiä tai kuluttajia.