Antti Neimala

Tänään on viimeinen työpäiväni Kilpailu- ja kuluttajavirastossa (KKV). Viiden vuoden määräaikainen virkakausi kutistui alle vuoteen. Työ yhteiskunnan palveluksessa jatkuu maanantaista 13.8. alkaen hieman uudenlaisissa puitteissa työ- ja elinkeinoministeriön palveluksessa.

Otsikko viittaa mottooni. Se on enemmän sanaleikki kuin todellinen elämänohje. Mutta silti huomaan jälleen kerran miettiväni asiaa. Mitä sain aikaan? Käytinkö minulle suodun perehtymisjakson fiksusti? Oliko tämä kaikki alkua, vai oliko kaikki pikemminkin loppua?

Lyhytkin aika KKV:n palveluksessa on opettanut paljon. Asioita on tapahtunut kaikilla rintamilla kovalla vauhdilla. Nopea vilkaisu vuoden ensimmäisen puoliskon tapahtumiin osoittaa, että osuin olemaan viraston palveluksessa todella mielenkiintoisena hetkenä.

Kuluttajansuojan valvonta on ydintehtävämme. Valvontatehtäviä onkin toteutettu hartiavoimin. Olen ollut vaikuttunut henkilöstömme asiantuntemuksesta ja omistautuneisuudesta. Valvontaimpulsseja tulee vuosittain tuhansia. Niistä seulotaan noin sata varsinaisiksi vireille otettaviksi asioiksi. Kaikkea ei voida hoitaa, eikä kaikkea pidäkään hoitaa. Olennaista on, että valvonta kohdennetaan oikein. Siinä on onnistuttu mielestäni hyvin.

Valvonnan julkisuuteen päin näkyvin osa on yritysten vieminen markkinaoikeuteen. Näitäkin tapauksia on ollut lyhyen ajan sisällä useita. On kuitenkin hyvä muistaa, että suurin osa valvonnasta hoidetaan hyvässä yhteisymmärryksessä yritysten ja niitä edustavien järjestöjen kanssa. Tiivis sidosryhmäyhteistyö tähtää siihen, että tv:n oikeussalidraamoista tunnettua lausetta ”Nähdään oikeudessa!” tarvitaan mahdollisimman vähän.

Samaan aikaan normaalien tehtävien kanssa on huolehdittu vaativien järjestelmämuutosten ja lakiuudistusten viemisestä käytäntöön. Valmismatkoja koskevasta valvontatoiminnasta tuli 1.7. alkaen matkapakettien vakuusvalvonta. Lakiuudistuksen tueksi uudistettiin alan yleiset sopimusehdot yhdessä Suomen matkatoimistoalan liitto ry:n kanssa. Taksiliikennettä ja muita liikennepalveluita koskevan lakiuudistuksen voimaantulosta heinäkuun alussa huolehdittiin yhdessä Trafin kanssa aktiivisella tiedotusotteella ja tiiviissä keskusteluyhteydessä liikennealan yritysten kanssa.

Ulkoiset muutokset eivät ole valmiita. Kuluttajahallintoon on valmisteltu laajoja uudistuksia, jotka muuttavat KKV:n kuluttajavastuualueen toimintaa olennaisesti. Vuoden 2019 alusta lähtien vastuualueen henkilöstömäärä enemmän kuin kaksinkertaistuu, kun kuluttajaneuvonnan tehtävät ja henkilöstö siirtyvät KKV:hen. Muutokset jatkuvat 2020 aluehallintoviranomaisen kuluttaja- ja kilpailuhallinnon tehtävien siirtämisellä virastoon. Tuloksena on nykyistä merkittävästi suurempi virasto, joka toimii yli kahdellakymmenellä paikkakunnalla.

Kuluttajansuojaa koskeva lainsäädäntö on sekin uudistusten kohteena. EU on jo hyväksynyt uuden asetuksen, joka tulee voimaan vuoden 2020 tammikuussa ja joka lisää EU-maiden kuluttajaviranomaisten yhteistoimintaa. Lisäksi komissio on tehnyt laajakantoisen ehdotuksen kuluttajalainsäädännön uudistamiseksi otsikolla ”Kuluttajat vahvempaan asemaan”. EU on siirtämässä lakiuudistusten painopistettä uusien velvoitteiden säätämisestä olemassa olevan lainsäädännön toteutumisen varmistamiseen, mikä on tervetullutta.

Vireillä on myös kotimaiseen tarpeeseen vastaavia uudistuksia, kuten kulutusluottoja koskevan sääntelyn tiukentaminen ja palveluiden kuluttajansuojan järjestäminen. Kun lakiuudistuksia toteutetaan, on tärkeää huolehtia siitä, että kuluttaja-asiamiehen käytössä olevia valvontakeinoja tehostetaan. Kuten olen monta kertaa sanonut, hyväntahtoisten yritysten kanssa pärjätään mainiosti, mutta pahantahtoisten yritysten kohdalla nykykeinot eivät ole riittävän tehokkaita.

Esittäytyessäni kuluttajavastuualueen henkilöstölle ensimmäistä kertaa minulta kysyttiin, onko minulla valmiina jotain linjauksia, joita lähden toteuttamaan. Sanoin, ettei ole, vaan aloitan työni ”korva edellä”. Keskusteluissa vastuualueen kaikkien työntekijöiden kanssa kävi ilmeiseksi, että henkilöstöllä oli paljon muutoshalukkuutta ja -valmiutta. Tuloksena oli selkeä linjaus: käynnistimme ja toteutimme organisaatiomuutoksen, joka tuli voimaan huhtikuun alusta lähtien.

Sisäisen organisaatiouudistuksen tavoitteena oli vahvistaa kuluttajansuojan valvontaa ja tehostaa koko vastuualueelle yhteisten asioiden hoitamista luomalla kolme matriisitoimintoa, jotka ovat kuluttajapolitiikka, prosessit ja sidosryhmät. Uuden organisaation toiminta on vielä osittain lähtötelineissä, mutta oma näkemykseni toki on, että tehdyt ratkaisut ovat toimivia.

Toivon, että jään historiaan Suomen nopeimpana kuluttaja-asiamiehenä. Tehtävään perehtyminen, ihmisiin tutustuminen, prosessien opettelu, uudistusten toteuttaminen – ne ovat kaikki aikaa vieviä juttuja. Energisoivia, mutta aikaa vieviä.

Nyt oma aikani täällä on lopussa. Kun yksi tarina loppuu, toinen alkaa. Päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että sain työskennellä hienossa porukassa ja tärkeiden asioiden parissa. Muita tunteita on vähän vaikea eritellä. Mukana on lievää hämmennystä ja pientä syyllisyyttä siitä, että muutos tuli niin nopeasti. Niiden yli menee kuitenkin innostus päästä tutustumaan uuteen ja haastamaan itseään.

Lämmin kiitos kaikille työkavereille, sidosryhmille ja tietenkin myös tämän blogin lukijoille!

Lue myös: Kuluttaja-asiamiehen uutiskirje 4/2018

Antti Neimala

Tämä kirjoitus on lähinnä kiitos saamastani hyvästä hoidosta, jota sain pienen tapaturman takia Helsingissä Töölön sairaalassa. Vaikka asia on henkilökohtainen, haluan jakaa havaintojani ja tunteitani blogin välityksellä.

Kaikki alkoi viattomasta onnettomuudesta pari viikkoa sitten. Oikeasta reidestäni katkesi jänne. Kun jänne katkeaa, hoitomuotona on leikkaus.

Vamman syntyessä luulin, että kyse oli lihasrevähdyksestä. En ajatellut tarvitsevani hoitoa, vaan lepoa. Kun jalka ei ottanut toipuakseen, menin työterveyshuollon kautta lääkärille. Lääkäri tutki tilanteen ja sain lähetteen mennä saman tien Töölön sairaalaan ultraan ja magneettikuvaan. Pidin tästä lääkäristä. Hänellä oli myönteinen, persoonallinen ja asiakaskeskeinen lähestymistapa ihmisiin. Hän teki minua auttavan ratkaisun nopeasti, varmasti ja tehokkaasti.

Tapaturmapoliklinikalla en ollut koskaan aiemmin käynyt. Kokemus oli myönteinen. Ja vaikuttava. Minun kohdallani odotusaika ei venynyt pitkäksi, vaan pääsin ultraan ja magneettikuvaan suhteellisen pian. Verikokeet, verenpaineet ja sydänkäyrätkin otettiin hyvässä järjestyksessä.

Toki tapaturma-aseman odotusaulassa oli meneillään kaikenlaisia tosielämän näytelmiä. Eräs vanha pariskunta odotti ambulanssikuljetusta kotiin ja kun heidän odotuksensa oli venynyt, sympaattinen herra sanoi vähän ahdistuneena: ”Vanhukset on rakennettu odottamista varten.” Parasta huolta heistä piti maahanmuuttajamies, joka oli saattamassa tytärtään lääkäriin. Vanhukset saivat häneltä lohdutusta ja raikasta vettä ja olivat molemmista aidosti kiitollisia.

Minulle tehtyjen tutkimusten tulos oli selvä. Reisi on leikattava. Aika leikkaukseen järjestyi ripeästi, jo neljäntenä päivänä tutkimusten jälkeen. Operaatio itsessään meni ymmärtääkseni hyvin. Potilaskertomuksen loppupuolella todetaan: ”Varsin siisti lopputulos.” Se kuulostaa rohkaisevalta, juuri muuta en kertomuksesta ymmärräkään.

Sairaalan henkilökunta teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kaikki olivat äärimmäisen ystävällisiä kaikille potilaille. Lääkärit, hoitajat, fysioterapeutit, ruoantuojat ja harjoittelijat olivat tyyniä ja hymyileviä. Olin odottanut kiirettä ja kireyttä, mutta se loisti poissaolollaan. Ehkäpä se rauhoittaa, että joutuu työskentelemään alituisen kaaoksen kanssa. Jotakin erityistä sairaalassa joka tapauksessa oli. Juttelin havainnoistani henkilökunnan kanssa, ja kaikki kommentit kuvastivat poikkeuksellisen hyvää ilmapiiriä. Siinä meille kaikille tavoitetta kerrakseen.

Poistuminen sairaalasta sujui kohtuullisesti, kun olin saanut ohjeistuksen kyynärsauvojen käyttöön fysioterapeutilta: ”Sairaus edellä alas, terveys edellä ylös.” Könköttelin apteekin kautta taksiasemalle, ja näidenkin ammattilaisten palvelu oli priimaa. Palveluketjua täydensi suutari, jolta ostin pitkän kenkälusikan saadakseni kengät jalkaan kumartumiskiellon aikana. Kun vielä vakuutusyhtiö ja matkanjärjestäjäkin olivat palvelualttiita suunnitellun ja jo maksetun matkan peruuntuessa, alkoi tarpeellinen kokonaisuus olla kasassa.

Sairaalassa näin tapauksia, jotka olivat kaikki vakavampia kuin omani. Silti useimmat potilaat suhtautuivat tilaansa tyynesti. Tulin miettineeksi vähän itseäni syyllistäenkin, että onneton tapaturma on sitonut verkkoonsa valtavan määrän ihmisiä kotona, työpaikalla, sairaalassa ja muualla. Tulin siihen tulokseen, että syyllisyys ei kanna mihinkään, kiitollisuus sen sijaan kantaa. Siis kiitos kaikille pettämättömän tukiverkon osasille.

Yhteen kysymykseen en saanut vastausta, vaikka kysyin. Sairaalan henkilökunnasta todella monella oli näyttäviä tatuointeja. Kysyin, ovatko tatuoinnit mahdollisesti työllistymisen edellytys vai saavatko työntekijät henkilökunta-alennusta tatuoinneista. Nämä vaihtoehdot olivat vääriä, eikä totuus selvinnyt. Minussa asuva pieni, horjuva keittiöpsykologi arvelee, että kyse saattaa olla työn laadusta. Tatuoinnit kertovat henkilökohtaisia tarinoita, ja ne ovat myös viesti siitä, että kipu tiedetään ja tunnetaan. Kuinka hyvin ne sopivatkaan sairaalaan.

Summa summarum, palvelukokemukseni oli tällä kertaa myönteinen. Aina se ei ole sitä ollut. Virheitä sattuu ja huonoja päiviä tulee meille kaikille.

Tällä hetkellä terveyspalveluiden ja laajemminkin palveluiden kuluttajansuoja on harmaata vyöhykettä. Terveydenhuollossa on mekanismeja, joilla potilasturvallisuudesta huolehditaan. Mahdollisesti sote-uudistuksen toteutuessa terveyspalvelut tulevat osaltaan myös kuluttajansuojan piiriin. Tällöin, jos kaikki ei menisi yhtä auvoisesti kuin omassa tapauksessani, kuluttajien asema ongelmatilanteissa paranee.